Viranomaistoimintaa useilla tasoilla
Viranomaistoiminta sisäilma-asioissa jakautuu useille eri hallinnon tasoille ja kuuluu terveydensuojelun kokonaisuuteen, josta käytetään nimitystä asumisterveys. Terveydensuojelun lainsäädännöstä ja valmistelusta vastaa sosiaali- ja terveysministeriö, ja Valvira vastaa kansallisen tason lainsäädännön toimeenpanon ja valvonnan ohjauksesta. Aluehallintovirastot ohjaavat ja valvovat terveydensuojelua toimialueellaan. Valvontatyön suorittavat kunnan ympäristöterveydenhuollon yksiköt, joissa terveydensuojelu on yksi päätoimiala. Terveydensuojelulain viranomaisella voidaan tarkoittaa virkamiestä tai viranhaltijaa jossakin näistä organisaatioista. Valvirassa ja aluehallintovirastoissa virkanimike on usein ylitarkastaja ja kunnan terveydensuojeluviranomaisen virkanimike voi olla esim. terveystarkastaja, ympäristötarkastaja tai ympäristöinsinööri. Kaiken kaikkiaan sisäilma-asioiden parissa ainakin osana työnkuvaansa työskenteleviä terveydensuojelulain virassa olevia asiantuntijoita on yli neljäsataa. Lisäksi sisäilma-asioita käsittelevät myös työsuojeluviranomaiset. Viranomaiset toimivat erilaissa verkostoissa ja sidosryhmissä ja tekevät yhteistyötä keskenään sekä eri hallinnonalojen kanssa. Viranomaisten väliselle yhteistyölle, ohjaukselle ja toiminnalle on olemassa vakiintuneet rakenteet, ja asiantuntijuutta ylläpidetään esimerkiksi erilaisten koulutus- ja ohjaustilaisuuksien kautta.
Lainsäädäntö ohjaa viranomaistoimintaa
Terveydensuojelulaki ja sen perusteella annettu STM:n asetus 545/2015 (ns. asumisterveysasetus) ovat varmasti ne tutuimmat säädökset sisäilma-asioissa. Näiden lisäksi viranomainen noudattaa hallintolain mukaisesti hyvän hallinnon periaatteita. Tämä tarkoittaa, että viranomaisen tulee toiminnassaan kohdella hallinnossa asioivia tasapuolisesti, käyttää toimivaltaansa lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin, toimia puolueettomasti ja oikeasuhtaisesti sekä antaa asianmukaista palvelua ja neuvontaa. Viranomaisen rooli ja hallintomenettelyn prosessi asumisterveysasioissa voivat olla asiakkaalle vieraita, kun hän ottaa yhteyttä viranomaiseen. Selvennystä tarvitaan usein siitä, millä keinoin viranomainen voi auttaa asiakasta ja onko se juuri se apu, mitä sillä hetkellä kaivataan. Vaikka prosessit voivat tuntua byrokraattisilta, hallintolain hienous piilee siinä, että sillä varmistetaan asianosaisten oikeudet.
Terveydensuojeluviranomaisen arvioima terveyshaitta sisäilmatilanteissa
Sisäilma-asioissa kunnan terveydensuojeluviranomainen antaa yleistä neuvontaa ja ohjausta sekä arvioi sisäolosuhteiden mahdollisesti aiheuttamaa terveyshaittaa. Terveyshaitta-termi tulee terveydensuojelulaista, ja se on lavea käsittäen sairauden, terveydenhäiriön tai sellaisen tekijän tai olosuhteen esiintymisen, joka voi vähentää väestön tai yksilön elinympäristön terveellisyyttä. Sisäilma-asioissa lähdetään siitä, että olosuhteet eivät saa aiheuttaa terveyshaittaa. Toimenpiderajojen avulla pyritään tunnistamaan poikkeavat olosuhteet ja kuvaamaan minimivaatimukset eri olosuhdetekijöille. Terveydensuojeluviranomainen keskittyy valvonnassaan rakennuksen olosuhteisiin, vaikka viranomainen lähestyykin sisäilmatilanteen selvittelyä terveyshaitta-termin kautta. Terveysvaikutusten ja terveydellisen merkityksen arviointi kuuluvat terveydenhuollon ammattilaisille.
Viranomainen arvioi terveyshaittaa lakeihin perustuvan käsittelyprosessin kautta. Asuntojen ja muiden oleskelutilojen terveyshaitta-arvioissa selvittelyvaihe on keskeinen. Siinä perehdytään erilaisiin lähtötietoihin, kuullaan asianosaisia ja tutkitaan kohteen sisäolosuhteita rakenteita rikkomattomin menetelmin. Tarkempiin rakennusteknisiin selvityksiin viranomainen voi tilanteen niin vaatiessa edellyttää ulkopuolista asiantuntijaa, kuten rakennusterveysasiantuntijaa. Terveyshaitan arviointi on siten tapauskohtaista kokonaisarviointia, ei pelkästään toimenpiderajan ylittymisen katsomista. Usein arvioinnissa tarvitaan myös riskinhallintaan liittyvää osaamista. Tarkasteltavia tekijöitä voivat asumisterveysasetuksessa kuvattujen lisäksi olla mm. siivottomuus sekä tuho- ja haittaeläimet. Kohteina ovat erityisesti asunnot ja terveydensuojeluvalvonnan piiriin kuuluvat kohteet, kuten koulut, päiväkodit, vanhainkodit ja kerho- ja nuorisotilat. Viranomaisen antaessa määräyksiä, on niiden perustuttava tarkastuksella todettuihin puutteisiin sekä riittäviin selvityksiin.
Tulevaisuudessa siintää muutoksia
Terveydensuojelulain kokonaisuudistus ja asumisterveysasetuksen uudistaminen ovat olleet puheissa ja suunnitelmissa jo jonkin aikaa. Toivottavasti ne saadaan etenemään seuraavalla hallituskaudella ja mm. Kansallisessa sisäilma- ja terveysohjelmassa tehtyä työtä päästäisiin viemään käytäntöön myös lainsäädännön kautta. Uutta tietoa on tuotettu laajalti mm. sisäilmatekijöiden terveysvaikutuksista, sisäilmaoireiluun vaikuttavista tekijöistä ja rakennusten ongelmatilanteista. Terminologiaan, kuten terveyshaitta-termin käyttöön, on kaivattu selvennystä ja toimenpiderajojen osalta niiden perusteiden tarkempaa kuvaamista. Myös ilmastonmuutoksen, vihreän siirtymän ja teknologisten sovellusten lisääntymisen vaikutukset toimintaympäristöön ja ohjaustarpeisiin keskusteluttavat. Lainsäädännön kehitystyötä tehtäessä on edelleen pystyttävä määrittämään tilanne, jota ei voida pitää terveydensuojelun kannalta hyväksyttävänä.
TITTA MANNINEN
asumisterveyden ylitarkastaja, Valvira