Vuoden 2018 alusta koko vanha rakentamismääräysjärjestelmä uusittiin. Syynä muutokseen on Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksessa (1.1.2013) huomioitu perustuslain nykytulkinta, jonka mukaan ohjeita ei voi antaa asetuksilla. Pykälämuotoon kirjoitetut asetukset eivät sisällä ohjeita, mutta kaikkia asetuksia tukemaan on laadittu perustelumuistiot. Uudet asetukset astuivat voimaan välittömästi 1.1.2018 ilman siirtymäaikoja.
– Lakia ja asetusta olisi hyvä lukea yhdessä tulkintoja tehtäessä. Kaikkea ei löydy asetuksesta, ja lisäksi taustoitusta on hyvä hakea perustelumuistiosta, ympäristöministeriön rakennusneuvos Teppo Lehtinen sanoo.
Iso muutos oli vanhojen rakentamismääräysten sisältämien ohjeiden poistuminen. Nyt ohjeet eivät enää ole juridisesti sitovia, vaan ne vain pikemminkin kuvaavat hyvää rakentamistapaa. Ympäristöministeriön lisäksi ohjeita ja oppaita voivat tehdä muutkin, kuten järjestöt ja yksittäiset yritykset.
– Ohjeita kuitenkin tarvitaan edelleen, ja erilaisia oppaita on tehty ja tehdään jatkossakin. Nyt kentällä kysytään, mikä on oppaiden status ja miten niitä tulisi käyttää. Oppaat antavat hyvän pohjan, ja ne ohjaavat hyvään ratkaisuun, Harri Aavaharju Vantaan kaupungin rakennusvalvonnan vastaava LVI-tarkastusinsinööri toteaa.
– Oppaita on julkaistu kolme, ja ne löytyvät talotekniikkainfo.fi-sivustolta. Oppaita päivitetään vuosittain saatujen kommenttien perusteella, ja ensimmäisenä vuorossa ovat kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteet. Oppaiden siirtyminen koko kentän arkipäivän työkaluksi vaatii vielä totuttelua myös rakennusvalvontojen käytännöissä, Aavaharju toteaa.
Informaatio-ohjauksen elementtejä ei ole ministeriötasollakaan kokonaan lopetettu, mutta niitä tulee jatkossa kohdennetummin. Ajatuksena on, että rakennusala koitetaan saada mukaan kehittämään ohjeita ja oppaita siten, että ne palvelisivat mahdollisimman hyvin suunnittelun ja teollisuuden toimintoja – ei niin, että virkamiehet seuraavat alaa ja viiveellä antavat ohjeita.
Tässä on mahdollisuus jatkuvaan kehittämiseen, ja ohjeiden ja oppaiden käyttöarvo tulee käytännöstä, Lehtinen tähdentää.
Tiiviimpää yhteistyötä
Uusi järjestelmä on ollut käytössä nyt vuoden päivät. Alalle uudistus ei tullut varsinaisesti yllätyksenä, ja toiveita tämän suuntaisesta kehityksestä oli ollut. Rakentamiseen on tullut enemmän vapausasteita ja mahdollisuus tehdä erityyppisiä ratkaisuja, kun asetukset ja oppaat ovat erikseen.
On selvää, että kaikista ratkaisuista ei aina olla yhtä mieltä ja syntyy erilaisia näkemyksiä. Yhteistyön tiivistymisestä on kuitenkin jo merkkejä – myös yli kuntarajojen.
Yhteistä ymmärrystä pyritään luomaan tekemällä yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Ja kun yhteistyötä tehdään vielä yhdessä rakennusvalvontojen kanssa, saadaan aikaan yhtenäisiä tulkintoja. Keskustelu on nyt mielestäni siellä, missä sen pitääkin olla, Lehtinen sanoo.
– Esimerkiksi pääkaupunkiseudun neljä kuntaa ovat tehneet yhteisiä tulkintoja jo parin vuoden ajan. Lisäksi Suomen kymmenen suurimman kunnan rakennusvalvonnat ovat tehneet nyt vuoden verran yhteistyötä, Aavaharju kertoo.
Esimerkiksi niin sanotussa TOPTEN-ryhmässä on nykyään mukana 19 kuntaa, ja kuntien verkosto laajenee. Lisätietoa ja yhteisiä käytäntöjä voi lukea Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten rakennusvalvontojen sivulta.
Vastikään oli seminaari, jossa oli edustettuina 30-40 kuntaa, ja ministeriössä kokoontuu säännöllisesti Karhukopla-työryhmä (rakennusvalvontojen talotekniset tarkastajat). Nämä ovat osoituksia siitä, että yhteistä tahtoa on ja tarkoitus on saavuttaa yhteisiä näkemyksiä, Aavaharju jatkaa.
– Ja jos rakennushankkeessa esimerkiksi sattuu jotakin sellaista, joka edellyttää selvittelyä, rakennusvalvonnalta kannattaa hakea ajoissa apua. Toivoisin, että asioista voidaan keskustella avoimesti. Hanke tehdään yhdessä, Aavaharju muistuttaa.
Rakentamiseen parempaa laatua
Rakentamisen laadussa on yleisen käsityksen mukaan kohentamisen varaa. Miten rakentamisen laatua saataisiin parannettua?
– Tekijät kunniaan! Suunnittelijoilla pitäisi olla enemmän aikaa ja mahdollisuus suunnitella hyvin. Nythän uudet määräykset mahdollistavat innovatiivisetkin ratkaisut. Samalla toteutuskulttuuriin pitäisi saada kohennusta: tehdään laadukasta työtä ja arvostetaan hyvää työn jälkeä, Lehtinen sanoo.
Omaa työtään tulisi jokaisen arvostaa ja ymmärtää, että jokainen tekee työtä omalla nimellään. Asenteen tulee olla kunnossa koko rakennushankkeessa, Aavaharju jatkaa.
Mitä sanoo asetus rakennuksen sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta: saako ilmanvaihdon sulkea käyttöajan ulkopuolella?
Ympäristöministeriön 1.1.2018 voimaan tulleessa asetuksessa rakennuksen sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta (1009/2017, 10§) mainitaan käyttöajan ulkopuolisesta ilmanvaihdosta muissa kuin asuinrakennuksissa: Muun kuin asuinrakennuksen ulkoilmavirran on oltava vähintään 0,15 (dm³/s)/m2 lattian pinta-alaa kohden suunnitellun käyttöajan ulkopuolella ja ilman on vaihduttava kaikissa huonetiloissa.
Kyseinen pykälä on aiheuttanut yleisesti keskustelua ja pohdintaa siitä, miten sitä tulisi tulkita ja miten se tulisi käytännössä huomioida. Jonkin verran on ollut vallalla käsitystä, että ilmanvaihdon tulisi uuden asetuksen mukaan olla jatkuvasti päällä. Asetuksessa ei näin kuitenkaan sanota suoraan. Sen sijaan asetuksen perustelumuistiossa mainitaan, että käyttöajan ulkopuolisen ilmanvaihdon ei tarvitse olla jatkuvaa, vaan se voidaan toteuttaa myös jaksottaisesti, kunhan vähimmäisilmavirta toteutuu keskimääräisesti käyttöajan ulkopuolisena aikana.
– Asetuksen perustelumuistion mukaan käyttöajan ulkopuolinen ilmanvaihto tulee suunnitella 1) siten, että ilmanvaihto pidetään suunnitellun käyttöajan ilmavirtaa pienemmällä ilmavirralla tai 2) siten, että järjestelmää käytetään jaksottaisesti käyttöajan ulkopuolella niin, että vähimmäisilmavirta toteutuu keskimääräisesti käyttöajan ulkopuolella. Käyttöajan ulkopuolisen ilmanvaihdon ei näin ollen tarvitse olla jatkuvaa. Vähimmäisilmavirtaan ei kuitenkaan ole välttämätöntä pyrkiä, vaan on mahdollista ylittää asetettu vähimmäisilmavirta 0,15 (dm3/s) / m2, rakennusneuvos Pekka Kalliomäki ympäristöministeriöstä sanoo.
Aiheesta on valmistunut myös insinöörityö: Iiro Lehtoranta: Koneellisen ilmanvaihdon käyttöajan ulkopuolinen toiminta (2018)
Ilmanvaihtoon liittyvistä oppaista kerätään kommentteja
Oikeansuuruinen ilmanvaihto on tärkeää sekä terveellisen sisäilman että energiatehokkuuden kannalta. Nyt on aika arvioida, ovatko suomalaisten säädösten ohjearvot kohdallaan ja minkälaisia muutostarpeista niissä on. Tarkastettavana on 1) Opas asuinrakennusten ilmanvaihdon mitoitukseen 2) Opas ilmanvaihdon mitoitukseen muissa kuin asuinrakennuksissa 3) Sisäilmasto ja ilmanvaihto-opas sekä myös itse asetus 4) Ympäristöministeriön asetus uuden rakennuksen sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta (1009/2017). Nettisivut kommenttien antamiseksi avautuvat 13.2 osoitteessa www.finvac.org.
Hankkeen aloitusseminaari järjestetään 14.3 Sisäilmastoseminaarin yhteydessä.
Palautteen kerää ympäristöministeriön toimeksiannosta FINVAC, jonka muodostavat Sisäilmayhdistys, Suomen LVI-Liitto SuLVI, VVS Föreningen i Finland (VSF) ja LIVI.
Nyt tarvitaan mukaan koko Suomen asiantuntemus arvioimaan ilmanvaihto-oppaita. Pienikin muutos ohjeissa saattaa olla suuri parannus käytännössä. Kaikki mukaan vaikuttamaan!
Lisätietoa: Olli Seppänen, FINVAC ry:n puheenjohtaja (olli.seppanen(at)finvac.org)
Teksti: Anna Merikari