Koronaviruksen on kerrottu tarttuvan ensisijaisesti pisara- ja kosketustartuntoina, mutta kesällä WHO totesi myös ilmavälitteiset tartunnat mahdollisiksi. Tähän vaikutti merkittävästi professori Lidia Morawskan johtaman 36 tutkijan työryhmän artikkeli ”It is Time to Address Airborne Transmission of COVID-19” , jonka luki ja hyväksyi 239 tukijaa 32 maasta. Kirjoittajaryhmässä oli mukana myös emeritusprofessori Olli Seppänen, joka on aktiivisesti kirjoittanut aiheesta FINVACin sivulla.
Aiheeseen liittyen tulee koko ajan uutta tutkimustietoa. Juuri julkaistussa japanilaisessa artikkelissa käsitellään useita tapauksia, joissa ilmavälitteisen leviämisen on oletettu olevan merkittävää. Diamond Princess -risteilijäalustutkimuksessa on lähialueen ulkopuolinen ilman kautta tapahtuva tartunta nostettu yhtä merkittäväksi kuin tartunnat pintojen ja lähialueen pisaroiden kautta. Artikkelissa “Closed environments facilitate secondary transmission of coronavirus disease 2019 (COVID-19)” johtopäätös oli, että tartunnan todennäköisyys sisätiloissa oli noin 20 kertaa suurempi kuin ulkotiloissa. Uutta tutkimustietoa tulee siis koko ajan.
WHO on sivullaan listannut mahdollisia keinoja ilmanvaihdon tehostamiseksi. Näiden keinojen käyttämistä tulisi kuitenkin harkita talotekniikan asiantuntijoiden kanssa, sillä kohteet ja niiden tekniikka ovat hyvinkin erilaisia. Eurooppalaisten LVI-järjestöjen liitto REHVA julkaisi yhteenvedon julkisille rakennuksille koronaviruksen leviämisen torjunnasta talotekniikan keinoin jo maaliskuussa ja on myöhemmin täydentänyt sitä. Jo ohjeen ensimmäisessä versiossa otettiin huomioon mahdollinen ilmavälitteinen tartunta, minkä vuoksi riittävää ilmanvaihtoa ja oikeaa toimintaa on pidetty tärkeänä.
Myös ilmanvaihdon ilmanjako vaikuttaa viruksen leviämiseen. Ei ole yhdentekevää, miten ilmavirta jaetaan huoneeseen tai miten ilma tilassa virtaa. Virukselle altistumista vähentäisi ilmavirtaus, joka suuntautuu tartunnan kantavaa henkilöä kohden ja edelleen poistoilman mukana pois tilasta. Haasteena on, että yleensä tiloissa tilanteet muuttuvat ja siksi yleispätevää ratkaisua ei ole. Toisin on esimerkiksi sairaaloissa, joissa potilas on useimmiten mahdollinen viruksen kantaja.
Juuri päättyneessä Turun ammattikorkeakoulun vetämässä Airborne-hankkeessa tutkittiin sairaalan hoitohenkilöstön altistumista ilmavälitteisille infektioille potilaita hoitaessa. Tutkimus osoitti, että paikallisesti katosta alaspäin puhaltava ilmanjako voi vähentää hoitajan saamaa altistusta kolmannekseen verrattuna kattoa pitkin puhaltavaan sekoittavaan ilmanjakoon, joka on yleinen ilmanjakotapa eristystiloissa. Ilmanjaon suunnittelu on ollut tärkeää aiemminkin, mutta koronaviruspandemian myötä sitäkin varmasti tullaan miettimään myös infektioriskin pienentämisen kannalta.
Yksinkertaistetusti voidaan sanoa, että ilmanvaihdon kannalta virukset ovat sisäilmassa kuin muutkin epäpuhtaudet ja niiden pitoisuus laimenee hyvällä ilmanvaihdolla. Tosin COVID-19-viruksen seuraukset ovat paljon ikävämpiä verrattuna yleisimpiin epäpuhtauksiin. Professori Lidia Morawska sanoi ISIAQ:n haastattelussa, että ei ole tutkimustietoa siitä, mikä ilmavälitteisen tartunnan osuus kaikista tartunnoista on. Sairastuneista henkilöistä ei ole voitu erottaa, millä tavalla he ovat tartunnan saaneet. Tästä huolimatta kaikkien tartuntamahdollisuuksien vähentäminen on tärkeää.
Tarkkaa tietoa COVID-19-viruksen elinkyvystä ilmassa ei ole. Ilmanvaihdon merkitys korostuukin tiloissa tai tilanteissa, jolloin ihmisiä on paljon samanaikaisesti paikalla. Monet rakennukset ovat edelleen vajaakäytöllä, kun etätyösuosituksia on monessa organisaatiossa jatkettu. Kouluissa ja päiväkodeissa on pyritty saamaan väljyyttä tiloihin, mutta ymmärrettävästi se ei kaikkialla ole mahdollista. Näissä kohteissa hyvin toimiva ilmanvaihto onkin erityisen tärkeää. Suomessa ilmanvaihdon säädökset ovat jo pitkään edellyttäneet ilman vaihtuvuuden hyvää tasoa, mutta kaikkialla Euroopassa tilanne ei ole yhtä hyvä. Toki Suomessakin on jossain määrin kohteita, joissa ilman vaihtuvuus on heikompaa. Tällaisia kohteita ovat mm. asunnot, joissa varmasti myös muut tartuntatavat ovat todennäköisiä. Ilman vaihtuvuutta voi tarvittaessa tehostaa ikkunatuuletuksella, jota tarvitaan erityisesti painovoimaisen ilmanvaihdon järjestelmissä useimpina vuodenaikoina. Hiilidioksidipitoisuus on yleisesti ottaen hyvä indikaattori ilmanvaihdon riittävyydestä ja toimivuudesta. Säädöksissä uuden rakennuksen sisäilman CO2-pitoisuuden tavoitearvo on 1 200 ppm. Suomessa yleisesti käytetyn Sisäilmastoluokituksen S2-luokassa arvo on 950 ppm.
Teksti: Mervi Ahola