Rakennuksen ylilämpeneminen tarkoittaa sitä, että rakennuksen huonelämpötila nousee haitallisen korkeaksi. Tilojen ylilämpenemiseen vaikuttavat erilaiset sisäiset ja ulkoiset lämpökuormat: ulkoisista lämpökuormista keskeisin on suojaamattomien ikkunoiden kautta tuleva auringon säteilyenergia, ja sisäisiä lämpökuormia rakennuksessa aiheuttavat ihmiset, valaistus ja laitteet.
Liian korkeat lämpöolosuhteet vaikuttavat haitallisesti paitsi ihmisten terveyteen ja viihtyvyyteen myös suorituskykyyn sekä rakennuksen rakenteiden toimivuuteen. Terveysriskit kasvavat, sisäilman laatu koetaan heikommaksi, työsuoritus heikkenee, ja erilaisten materiaalien epäpuhtauspäästöt kohoavat.
Passiiviset ratkaisut ensin
Isot ikkunapinta-alat ja aurinkosuojauksen puute tuottavat rakennuksiin huomattavia lämpökuormia, joiden vuoksi sisälämpötila nousee helposti 25–26 asteeseen. Hellejaksojen aikana lämpötila voi nousta sisätiloissa jopa 30 asteeseen.
– Rakennuksen parempi energiatehokkuus ei ole syypää rakennuksen ylilämpenemiseen. Ylilämpenemisen voi tehokkaimmin estää rakenteellisin keinoin, aurinkosuojauksella, rakennusten olosuhdestimulointeja tekevän Equa Simulation Finland Oy:n toimitusjohtaja Mika Vuolle sanoo.
Vuolteen mukaan auringon säteilyenergian haitallista vaikutusta voidaan vähentää rakennuksen muodolla ja rakenteellisilla varjostuksilla, ikkuna-aukotusten suuntauksella, koolla ja lasilaadulla sekä muilla aurinkosuojauskeinoilla. Aurinkosuojauksessa voidaan hyöyntää arkkitehtonisen perusratkaisun elementtejä, kuten räystäitä ja parvekkeita, oikein sijoitettua kasvillisuutta sekä erillisiä sisä- tai ulkopuolisia säleikköjä, luukkuja, lippoja, markiiseja, sälekaihtimia ja verhoja.
– Mikäli aurinkosuojauksen avulla ei saavuteta kesäajan lämpötilavaatimusta, on aurinkosuojauksen lisäksi harkittava aktiivista jäähdytysratkaisua. Se ei kuitenkaan saa olla ainoa ratkaisu.
Huonelämpötilaan vaikuttavat auringon lämpökuorman lisäksi rakennuksessa tapahtuva toiminta.
– Ympäristöministeriön asetuksessa uuden rakennuksen sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta on annettu sisäisille lämpökuormille rakennuksen käyttötarkoituksiin perustuvat standardiarvot (lämpökuorman suuruus, käyttöaika ja käyttöaste), joilla asetetun kesäajan huonelämpötilavaatimuksen tulee laskennallisesti täyttyä, Vuolle kertoo.
Huomioitava rakennusten suunnitteluvaiheessa
– Ylilämpeneminen tulisi huomioida jo rakennuksen suunnitteluvaiheessa; rakennus tulisi suunnitella ja rakentaa siten, että se ei lämpene haitallisesti, Vuolle sanoo.
Ympäristöministeriön asetuksen mukaan rakennuksen huonelämpötilan on oltava suunniteltuna käyttöaikana viihtyisä, eivätkä ilman liike, lämpötilasäteily, lämpötilan vaihtelu, lämpötilaerot ja pintalämpötilat saa sitä heikentää. Huonelämpötilan hallinnan suunnittelussa huonelämpötila voi olla 20–25 astetta lämmityskaudella ja 20–27 astetta lämmityskauden ulkopuolella. Lämmityskauden suunnitteluarvona on käytettävä 21 astetta.
– Sisäilmastosuunnittelussa tulee varmistaa, että tilakohtainen suunniteltu lämpöviihtyvyys täyttyy standardiarvojen lisäksi myös kunkin tilan suunnitellun käytön osalta, Vuolle tähdentää.
Ympäristöministeriön asetuksessa uuden rakennuksen energiatehokkuudesta todetaan, että uudisrakennusten suunnittelussa laskennallinen kesäajan huonelämpötila ei saa ylittää jäähdytysrajan arvoa 27 astetta käyttötarkoitusluokassa 2 ja jäähdytysrajan arvoa 25 astetta käyttötarkoitusluokissa 3–8 enemmän kuin 150 astetuntia ajanjaksolla 1.6.–31.8. Lämpötilalaskenta tulee laatia dynaamisen laskentatyökalun avulla, ja laskelma tulee liittää osaksi energiaselvitystä rakennusluvan hakemista varten.
Myös Sisäilmastoluokituksessa 2018 todetaan ylilämpenemisen vaativan erityistoimia sekä rakennus-, rakenne- että LVI-suunnittelulta. Ylilämpenemistä tulee myös Sisäilmastoluokituksen mukaan ensisijaisesti ehkäistä rakenteellisin keinoin (mm. aurinkosuojauksella) sisäisiä kuormia pienentämällä ja viilentämällä tiloja öisin.
Sääolosuhteiden vaikutus rakennettuun ympäristöön
Ilmastonmuutoksella on myös vaikutuksensa rakennuksiin. Ympäristöministeriö teetti Ilmatieteen laitoksella tutkimuksen, jossa arvioitiin, minkälaisiin tulevaisuuden sääolosuhteisiin tulisi rakennetussa ympäristössä varautua erityisesti rakennusten osalta, kun ilmasto muuttuu. Ilmastonmuutoksen vaikutusta rakennetun ympäristön olosuhteisiin arvioitiin vertaamalla vuosien 2030, 2050 ja 2080 ilmastoa vallitsevaan tilanteeseen. RASMI-raportti julkistettiin 5.11.2011 Ilmatieteen laitoksen ja ympäristöministeriön yhteisessä webinaarissa. Lue lisää täältä.
– Rakennuskanta on merkittävin kansallisvarallisuutemme. Se on alttiina tuleville muutoksille, ja säätilojen huomioiminen tulevaisuuden suunnittelutyössä tulee lisääntymään. Rakentamista ja olemissa olevia rakennuksia voidaan sopeuttaa tulevaan muutokseen, rakennusneuvos Pekka Kalliomäki ympäristöministeriöstä totesi.
Ympäristöministeriössä tullaan hyödyntämään RASMI-hankkeesta tuotettua raakasäädataa, vaikka sitä ei rakentamiseen sellaisenaan voidakaan käyttää.
– Ministeriössä käynnistyy vielä tämän vuoden puolella Rakentamisen mitoitussäät – hanke, jonka on tarkoitus valmistua vuoden 2021 loppuun mennessä. Hankkeessa tehdään rakentamisen mitoitussäiden tarveselvitys RASMI-aineistosta sekä säätietojen yleisanalysointi rakentamisen kannalta. Lisäksi tehdään selvitys säätietojen kehityskohteista, yli-insinööri Timo Lahti ympäristöministeriöstä kertoi.
– Vuonna 2022 toteutamme yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetusministeriön kanssa Rakennuskannan ja rakentamisen sopeutuminen ilmastonmuutokseen -hankkeen. Siinä selvitetään lämpöjaksojen aiheuttamaa ylilämpöä sisäilmastossa rakennustyypeittäin ja rakennusvuosittain, rakenteiden homehtumisriskiä ja säilymisriskiä ja hulevesien aiheuttamia riskejä. Lisäksi siinä huomioidaan kiristyvät energiamääräykset.
– Vuosina 2024–2026 ministeriöt ja eri osapuolet tuottavat jatkohankkeita edellä esitetyissä hankkeissa havaittujen riskien hallitsemiseksi: kehitetään ratkaisuja havaittuihin ongelmiin, jalkautetaan tietoa käytäntöön ja tehdään selvityksiä ohjeistuksista, säädöksistä ja käytännöistä, Lahti totesi.
Teksti: Anna Merikari