Suomen Yliopistokiinteistöt Oy on ottanut reippaan otteen sisäilma-asioiden hoitamiseen ja johtamiseen. Uudessa toimintamallissa ohjeistetaan työntekijöitä ja opiskelijoita muun muassa haittailmoituksen tekemiseen, mikäli epäily sisäympäristöhaitasta herää.
– Jokaisessa tilakokonaisuudessa toimii tilayhdyshenkilö, jolle ilmoitus tehdään ja jolle vähitellen kertyy kokemusta ja ymmärrystä, missä ongelmia voi esiintyä, toteaa Yliopistokiinteistöt Oy:n johtava talotekniikka-asiantuntija Timo Mälkönen. Yhdyshenkilö käy yhteydenoton jälkeen paikan päällä katsomassa, onko tilat siivottu asianmukaisella tavalla ja käytetäänkö tilaa alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaisesti. Haittailmoitus tehdään vasta tämän jälkeen, ja sen tekemisestä vastaa joko lähin esimies tai tilayhdyshenkilö.
Kaikilla kampuksilla
Suomen Yliopistokiinteistöt Oy hallinnoi pääkaupunkiseudun ulkopuolisia yliopistokiinteistöjä. Käyttöönotettua toiminta- ja johtamismallia sisäilma-asioiden hoitamiseen ja toiminnan johtamiseen sovelletaan kaikilla kampuksilla. Asia koskee 120 000 kiinteistöissä opiskelevaa ja työskentelevää. Malli on kehitetty yhteistyössä tilojen käyttäjien eli yliopistojen, Työterveyslaitos TTL:n ja ISS Prokon sisäilma-asiantuntijoiden kanssa. Asiantuntijajoukkoon kuuluu rakennusten kuntotutkimuksen, korjausrakentamisen, sisäilmastomittausten, talotekniikan, kiinteistönpidon, rakennusfysiikan ja lääketieteen asiantuntijoita.
Ongelmiin tartutaan heti
Kahden työpäivän kuluessa haittailmoituksen tekemisen jälkeen suoritetaan perusselvitys, johon kuuluu muun muassa tilan silmämääräinen tarkastelu sekä ilmanvaihdon, lämpötilan ja valaistuksen tarkastelu. Kohteen siivoustaso ja viherkasvit käydään läpi. Mikäli ongelmia havaitaan, niin jatkotutkimuksia varten perustetaan projektiryhmä, jota vetää kiinteistön omistajan edustaja, kampusmanageri. Toimintamalli määrittelee tehtävät ja vastuut, mikä helpottaa toiminnan johtamista, hallintaa ja kehittämisestä. Tilojen käyttäjän kuuluu pitää tilat siivottavassa kunnossa ja huolehtia, ettei tilaan kerry liikaa tavaroita ja kalusteita, jotka estävät siivouksen toteutumista.
– Esimies huolehtii, että työpaikan lakisääteiset tilakohtaiset toiminnan vaatimat riskinarvioinnit on tehty. Tilojen omistaja puolestaan organisoi sekä vastaa todettujen sisäympäristöongelmien selvityksistä ja korjaustoimenpiteistä, Mälkönen toteaa.
- – Tilojen käyttäjän kuuluu pitää tilat siivottavassa kunnossa ja huolehtia, ettei tilaan kerry liikaa tavaroita ja kalusteita, jotka estävät siivouksen toteutumista, Timo Mälkönen sanoo.
Useita vastaavia kehittämishankkeita on meneillään RYM-projektissa
Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:n tutkimus- ja kehitystoiminnasta vastaava dosentti Olli Niemi vetää sisäilmaosiota kampusalueiden kehittämistä koskevassa RYM -hankkeessa. Kohteena ovat lämpö- ja valaistusolosuhteet, akustiikka, hajut ja CO2-päästöt, sekä se, kuinka olosuhteet hallitaan koneilla ja laitteilla.
Osiossa on kolme kokonaisuutta. Professori Timo Kalema TTY:ltä tutkii ilman lainaamista tilasta toiseen ja Sirate Oy tutkii vaadittavia sisäilmaolosuhteita. Ilman lainaaminen tarkoittaa, että vapaana olevan tilan ilmanvaihtoa vähennetään ja ohjataan ilmamassat kuormitettuun tilaan parantamaan sen ilmanlaatua.
– Mielenkiintoista on muun muassa kokolattiamattojen asema, joita on suosittu akustisista syistä. Ne on havaittu yllättävän hyviksi, koska sähköisinä ne sitovat pintaansa pölyä, joka on helppo imuroida pois siivouksen yhteydessä. Kovalla lattialla pöly päinvastoin leijuu ilmassa nenän korkeudella, Niemi sanoo.
Siraten ja TTL:n kanssa on tutkittu, mitä tapahtuu, kun ihmiset työskentelevät tilassa, jonka ilmanvaihto on kokonaan suljettu. Vuonna 2012 TTL:n Turun laboratoriossa tehty Toti -tutkimus osoitti, että 2000 ppmn CO2 -pitoisuus ei vaikuttanut ihmisen suorituskykyyn lainkaan neljän tunnin testin aikana.
– Talvella 2013 Tampereen TTL:n toimitiloissa tehty kahden päivän kuormittavuustutkimus osoitti kuitenkin, että pitempiaikainen oleskelu 2000-5000 ppm:n pitoisuuksissa vaikuttaa oleellisesti ihmisen suorituskykyyn, Niemi kertoo.
Teksti: Matti Valli | Kuvat: Suomen yliopistokiinteistöt