Viime elokuussa järjestettiin Baselissa Sveitsissä laaja ympäristön pilaantumiseen ja sen ihmisille aiheuttamiin haittoihin keskittyvä 2013 – Conference Environment and Health – Bridging South, North, East and West. Ilmanlaadun vaikutuksiin on herätty kaikkialla.
Kongressin kolmen järjestäjän joukossa oli myös sisäilmastotutkijoiden oma kansainvälinen yhteisö ISIAQ, joten esillä olivat myös sisäilmaston ongelmat tärkeänä osana ympäristön pilaantumisen aiheuttamaa terveydellistä riskiä. Sisällä oleskellaan ilmastosta riippumatta valtaosa ajasta, joten sisäilman laadun kautta ihmisille aiheutuvat suurimmat ympäristön laadun heikkenemisestä aiheutuvat ongelmat.
Basel on sopiva paikka ympäristöasioita koskevan konferenssin järjestämiseen. Kaupungin läpi virtaava upea Rein-joki on saatu suojelutoimilla puhdistumaan niin hyvin, että siinä voi jo uida vuosikymmenien tauon jälkeen. Konferenssin osanottajille, etenkin nuoremmille, oli ohjelmaan järjestetty uintimahdollisuus. Siinä mentiin ylävirralla rantaan, riisuttiin ja pantiin vaatteet vedenkestäviin säkkeihin. Virta toi sitten uimarit säkkeineen alakaupunkiin, johon oli järjestetty rantautuminen. Voimakasta virtaa vastaan ei pystynyt uimaan. Liikennesääntöjä oli kelluessa noudatettava, ettei sotkenut virralla tapahtuvaa laiva- ja veneliikennettä.
Basel on panostanut vahvasti myös julkiseen liikenteeseen. Keskiaikainen vanhakaupunki ei salli autoilun mahtia. Suurin osa kaupunkilaisista omistaa julkisen raitiovaunu- ja bussiliikenteen ilmeisen halvan vuosilipun. Myös turisteja hellitään tässä. Hotellivieraat saavat oleskelunsa ajaksi ilmaisen lipun. Liikenne myös toimi hyvin, ainakin keskustassa. Ei tarvinnut kauaa raitiovaunua odotella.
Baselin konferenssi oli pyritty moderniin ja ekologiseen tapaan järjestämään mahdollisimman vähäpäästöiseksi ja ilmaston muutosta vähemmän edistäväksi . Turhaa paperitulostusta ei ollut. Kuitenkin kävi selvästi ilmi, että konferenssin hiilijalanjälki pieneni näin vain pari prosenttia. Suurin hiilikuorma tuli sittenkin kaukaa matkustavien 1700 osanottajan matkoista. Ainakin 80 % koko kuormasta tuli sieltä. Tilannetta vaikeuttivat tietenkin USA:n ja Kiinan sekä muiden kaukomaiden muhkeat osanottajamäärät. Ilman tätä konferenssia olisi tietenkin paljon ympäristöä säästynyt, mutta onko vielä muuta yhtä hyvää keinoa keksitty tutkijoiden vuorovaikutuksen aikaansaamiseksi?
Ympäristön vaikutus meihin
Ympäristötutkijat ja epidemiologit ovat jo pitkään tutkineet ympäristötekijöiden merkittävää vaikutusta erilaisiin sairauksiin ja luontoon. Baselissa tuntui välillä siltä, että kaikki omatkin vaivani diabeteksesta alkaen voisivat olla haitallisten ympäristötekijöiden, etenkin ilman epäpuhtauksien aiheuttamia. Tuskin tämä on kuitenkaan koko totuus. Selvästi kuitenkin epäpuhtaudet ulkoilmassa vaikuttavat meihin haitallisesti, tietenkin ennen kaikkea ajan kanssa. Suomen olojen kannalta mielenkiintoista ja tärkeää oli Australiasta tullut raportti, jossa todettiin ennenaikaisten kuolemien ja sairastuvuuden vähentyneen selvästi alueella, jossa puun polttaminen lämmitykseen on ollut kokonaan kielletty. Tosin sikäläisten viimeaikaisten laajojen maastopalojen ja niiden pahojen pienhiukkaspäästöjen vaikutusta ei liene siinä pystytty ottamaan vielä huomioon. Suomessa on vastaava tutkimus tekeillä HSY:n toimesta. Siinä pyritään selvittämään pääkaupunkiseudun pientaloalueiden sairaus- ja kuolematilastointia ja asumishistoriaa 250 x 250 m ruuduilla, jolloin pitkäaikaisen puun pienpolton ja liikenteen pienhiukkasille altistumisen vaikutuksia voidaan tilastollisesti tarkastella. Tuloksia tästä vaativasta tutkimuksesta saadaan kuitenkin odottaa. Pienhiukkaset ovat toisaalla jo muutenkin osoittautuneet sisäilman pahimmaksi terveysvaaraksi myös Suomessa. Siitä on tässä lehdessä erillinen artikkeli.
Sisäilman laatu ratkaisee
Vaikka ympäristön epäpuhtauksien vaikutus ihmisiin on merkittävä ja pitkässä juoksussa varmasti haitallista, kävi Baselissa jälleen selvästi ilmi, että epäpuhtauksien merkittävin vaikutus tulee sisäilman laadun kautta. Sisällä on altistusaika kaikkialla pitkä, usein liki 90 % ajasta. Ylivoimaisesti suurin globaali haitallinen vaikutus liittyy kuitenkin kehitysmaiden asuntojen ja keittiöiden suuriin hiukkaspitoisuuksiin ja muihin epäpuhtauksiin. Se näkyy selvästi kuolleisuus- ja sairastuvuustilastoissa. Syynä on sisällä tapahtuva keittämiseen tai lämmitykseen tarvittava poltto, polttoaineena usein puu, lehmänlanta tai fossiilinen polttoaine, usein epäpuhdas ja kiinteä. Savupiipun rakentaminen toisi paljon helpotusta tilanteeseen, mutta sitä ei kaikissa maissa ja kulttuureissa pystytä tekemään. Meillä Suomessa savupirtit hävisivät onneksi jo vuosisatoja sitten. Savupiipun tarveaineet onnistuttiin silloin tekemään paikallisesti ja ongelma saatiin ratkaistua.
Mutta kehitys ei ole helppoa – yhtä hyvää ratkaisua on vaikea löytää. Konferenssin viimeisenä päivänä kuuntelin kahta eri sessiota, joissa toisessa pohdittiin erästä toimistotilojen tavanomaista ongelmaa Hollannissa tai myös meillä; huonelämpötilan säätölaitteet ovat liian vaikeita tavallisten kansalaisten käyttää ja siitä seuraa usein ylilämpöä, epäviihtyvyyttä ja turhaa energiankulutusta. Kenialainen tutkija taas esitteli toisessa sessiossa sikäläisen suurkaupungin slummiasuntojen oloja. Slummin vieressä on pahasti saastuttava metallitehdas sekä ongelmajätteitäkin sisältävä avoin kaatopaikka. Asukkaat kuitenkin arvostavat kotiaan ja tukkivat matoilla ja peitteillä asuntonsa vuotokohdat kylmän yön takia. Tutkijat eivät vielä ole uskaltautuneet mittamaan eri haittatekijöiden pitoisuuksia asunnoissa ja pihalla. Arvelivat työn heillä vielä kuitenkin jatkuvan.
Ilmanlaatuun on herätty kaikkialla
Suurin osanottojoukko, yli 400 osanottajaa, tuli Baselin konferenssiin Yhdysvalloista. Siellä on herätty ympäristöasioihin jo vuosikymmeniä sitten, ainakin osin Rachel Carsonin mainion kirjan Äänetön kevät ansiosta. Siinä tuotiin esille ympäristön pilaantumisen ja myrkyttymisen vakavat vaarat ihmisille ja myös eläimille, ennen kaikkea pikkulinnuille. Ekologinen tietoisuus on siellä levinnyt, mutta monesta syystä ongelmia vielä sielläkin riittää. Seuraavaksi eniten osanottajia oli Kiinasta, jossa ympäristön pilaantuminen ja ulkoilman laadun huononeminen on jokapäiväinen ilmiö. Kiinassa on kuitenkin asiaan havahduttu myös toimenpidetasolla, eikä vain tutkimuksessa. Tulokset antavat ainakin televisiouutisten kuvien mukaan vielä odottaa, paksu ja sankka pienhiukkaspilvi tuntuu leijuvan kaikkien sikäläisten suurkaupunkien päällä. Mutta ongelma on nyt tiedostettu ja se tarjoaa ilmeisesti myös mahdollisuuksia alan teollisuudelle Suomessa. Varsinaisten kehitysmaiden ongelmat myös tiedetään, mutta ratkaisujen löytäminen tässä puutteellisessa maailmassa vie varmaan aikansa.
Suomesta oli konferenssissa mukana yli 30 osanottajaa. Kuopiolainen edustus oli vahva, niin yliopiston kuin THL:n puolelta. Kyllä asiat ja tutkimus meillä osataan. Ympäristöasioista vastuullinen ministeriö, ympäristöministeriö, ei tosin ollut lähettänyt yhtään edustajaa. Asiat ovat varmaan siellä hallinnassa muutenkin, eikä toistuvien Brysselin matkojen jälkeen tuollainen vaikeiden asioiden pohdiskelu liene kovin houkuttelevaa.
Baselin konferenssi oli kolmen kansainvälisen tutkijajärjestön yhteinen. Mukana oli siis myös ISIAQ, sisäilmatutkijoiden kansainvälinen järjestö. Yhteistoiminnasta on tietysti paljon synergiaetuja, mutta tällainen aiheen laaja-alaisuus johti myös konferenssin sessioiden hajoamiseen. Kun samanaikaisesti on valittavana kuusi – seitsemän erilaista sessiota, on syytä pitää kiirettä, että ehtii aina haluamansa tärkeän esityksen ääreen. Sveitsiläisellä kellontekijän täsmällisyydellä, josta järjestäjät halusivat olla ylpeitä, asia kuitenkin hoitui. Ensi kesän ISIAQ:n järjestämässä Indoor Air konferenssissa Hongkongissa tämä haaste ei toivottavasti ole näin polttava.
Lisätietoja http://www.ehbasel13.org/
teksti: Esko Kukkonen
kuvat: Conference Environment and Health