Haitallisia pienhiukkasia huoneilmasta poistavia kierrätysilmalla toimivia ilmanpuhdistimia on vertailtu. Tänä keväänä julkaisivat Helsingin sanomat sekä Rakennusmaailma lähes samanaikaisesti näiden ilmanpuhdistimien testit, joissa paljastui suuria eroja. VTT:n johtava tutkija Matti Lehtimäki arvioi hiukkasten suodatusmenetelmien toimivuutta yleisemmin.
Huoneilman haitallisen suurta hiukkaspitoisuutta, varsinkin pienhiukkaspitoisuutta, pidetään hyvin vakavana sisäilman laadun heikentäjänä. Pienimmät nanoluokan pienhiukkaset ovat niin pieniä, että ne voivat päästä verenkiertoon asti. Pienhiukkaset voivat aiheuttaa varsinkin keuhko- ja sydänsairaiden riskiryhmille merkittävää terveydellistä haittaa johtaen usein sairaalahoitoon tai jopa ennenaikaiseen kuolemaan. Viime aikoina lähiympäristössä tapahtuneiden metsäpaloepisodien aikana ovat pienhiukkaspitoisuudet nousseet eräin paikoin niin korkeiksi, että nämä sairastumiset ovat tulleet esille tilastoissakin. Suuremmatkin pienhiukkaset pääsevät syvälle hengitysteihin ja aiheuttavat etenkin herkistyneille helposti ongelmia.
Kotimaisiin pienhiukkaslähteisiin; teollisuuteen, lämmitykseen ja liikenteeseen voidaan puuttua ja on jo puututtu eri keinoin, mutta rajojen ulkopuolelta kaukokulkeutumana tulevat hiukkaset, joita on noin puolet kaikista, ovat vaikeampia torjua. Pienet hiukkaset laskeutuvat hitaasti ja kulkeutuvat ilmakehässä tuhansia kilometrejä. Eräs hyvä keino on suodattaa huoneeseen tuleva tuloilma kunnolla näistä pienistä hiukkasista. Se ei kuitenkaan aina ole mahdollista, vaan pitää löytää muita keinoja. Silloin huoneilma on puhdistettava haitallisista hiukkasista huoneessa sijaitsevalla puhallin-/suodatinlaitteistolla, huonekohtaisella ilmanpuhdistimella.
Miten valita oikea suodatin?
Kierrätysilmalla toimivia huoneilman puhdistimia on hyvin erihintaisia ja toimintaperiaatteiltaan erilaisia. Niiden vertailu ostotilanteessa on vaikeaa. Valintaa helpottamaan on loppukeväästä kaksikin lehteä julkaissut niistä omat testinsä. Helsingin Sanomat julkaisi kuluttajasivuillaan 24. huhtikuuta tulokset VTT:n tekemistä testeistä. Seitsemän markkinoilla olevaa laitetta testattiin 0,3 mikrometrin hiukkasilla. Testihiukkaset eivät ole aivan nanoluokkaa, mutta edustavat hyvin kaupungeissa esiintyviä ja asuntoihin helposti tunkeutuvia hiukkasia. Parhaat suodattimet alensivat hiukkaspitoisuuksia huoneessa alle 10 prosenttiin alkuperäisestä. Huonoin jätti yli puolet hiukkasista huoneilmaan. Parhaat tulokset saavuttivat mekaanista HEPA-luokan suodatinta käyttävät laitteet. Myös sähköisesti varatut kuitusuodattimet pärjäsivät melko hyvin. Sen sijaan pelkkään ionisaatioon perustuva laite ei lehden mukaan vakuuttanut.
Jokseenkin samana päivänä ilmestyi myös aikakauslehti Rakennusmaailma, jossa oli myös verrattu seitsemää markkinoilla olevaa huoneilmanpuhdistinta. Laitteet olivat osittain samoja molemmissa vertailuissa. Rakennusmaailman testit tehtiin Työterveyslaitoksella ja mukana oli myös Helsingin yliopiston hiukkastutkijoita. Testausjärjestelyt olivat vaativammat ja ne oli tarkasti selostettu artikkelissa. Luotettavuutta lisää myös se, että testit tehtiin erikokoisilla hiukkasilla; karkeista yli 1 mikrometrin hiukkasista ultrapieniin alle 0,1 mikrometrin kokoisiin nanoluokan hiukkasiin asti. Suodattimien erotusasteet erilaisille hiukkasille vaihtelivat tietenkin paljon. Testeissä tutkittiin monia muitakin asioita, muun muassa käyttömukavuutta, jolla on suuri merkitys käyttötilanteissa.
Yleisarvosanaltaan parhaiksi nousivat tässäkin testissä HEPA-luokan kuitusuodattimella varustetut suodattimet. Niissä on yleensä vielä hajunpoistoa varten omia suodattimiaan. Pelkkään ionisaattoriin perustuva suodatin sai muuten huonoja tuloksia, mutta sen ultrapienten hiukkasten erotuskyky oli yllättäen testin paras.
Suodatintyypeissä on suuria eroja
Jo aiemmin VTT:n johtava tutkija Matti Lehtimäki on todennut, että pienhiukkasten suodatuksella on aina rajoituksensa. Tuloilman suodatus on helppo järjestää, jos rakennuksessa on koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto. Tällöin on vain varmistettava, että suodattimet ovat pienhiukkasiakin riittävän hyvin suodattavia. Mutta jos rakennuksessa on vain painovoimainen ilmanvaihto tai pelkkä koneellinen poisto, on tuloilman kunnollinen suodatus vaikeammin järjestettävissä. Etenkin koneellisen poiston tapauksessa voidaan tuloilman suodatusta kuitenkin parantaa käyttämällä tuuletusluukkuun tai -venttiileihin sijoitettuja riittävän erotuskykyisiä suodattimia. Tällainen suhteellisen huokea toimenpide voi hänen mielestään pienentää sisäilman pienhiukkaspitoisuutta merkittävästikin. Mutta Lehtimäki korostaa myös, että tuloilman suodatuksen vaikutus on myös täysin riippuvainen itse talon tiiveydestä eli siitä kuinka paljon ulkoilmaa pääsee sisään tuloilman suodatuksen ohitse. Tiiviissä talossa suodatuksen vaikutus on suurempi.
Huonot käyttöominaisuudet
Lehtimäen mukaan huoneilmaa kierrättävissä puhdistimissa on usein riittämätön kapasiteetti suodatettaville hiukkasille tai sitten niin voimakas ääni, että laitetta ei haluta käyttää kuin riittämättömällä minimiteholla. Huonetiloihin sijoitettavat ilmanpuhdistimet kaipaavat kehitystyötä niin, että tehokas ilmanpuhdistus toteutuu nykytasoa selvästi pienemmällä äänen voimakkuudella. Myös laitteen kunnosta ja huollosta on huolehdittava ja ennen kaikkea laitteen läpi kiertävän ilmavirran tulee olla riittävän suuri huoneen tilavuuteen verrattuna.
Lehtimäki kertoo myös, että eri suodatintyypeissä on käytännössä suuria eroja. Mekaanisten lasikuitusuodattimien erotuskyky säilyy tai jopa paranee käyttöolosuhteissa. Sähköisesti varatuille kuitusuodattimille taas on ominaista hyvä alkuerotusaste, mutta sähköisen suodatusvaikutuksen heikentyessä erotuskyky voi romahtaa. Sähkösuodatinten etuna on niiden pieni virtausvastus ja puhdistettavuus, mutta haittapuolena on muun muassa korkea hankintahinta. Hän toteaa, että parhaat niin sanotut HEPA- tai ULPA-luokan suodattimet ovat poikkeuksetta kuitusuodattimia.
Tarkempia tietoja testeistä ja niiden tuloksista: www.rakennusmaailma.fi, www.hs.fi
teksti :Esko Kukkonen