Tänäkin vuonna on julkisuudessa tullut esille useita sisäilmastoon liittyviä uutisointeja, jotka tarkemmin tarkastellen ovat olleet niin sanotusti täyttä perää vailla. Ylen maanantai-iltaisin tuleva MOT ohjelma on näissä kunnostautunut. Tällä kertaa he toivat esille jalkapallohallien sisäkentillä käytetyn kumirouhetäytteen aiheuttamat terveysriskit. Edellisellä kerralla he kertoivat lentokoneiden matkustamojen ilmasta löydetyistä myrkyllisistä kemikaaleista. Molemmilla kerroilla, jos ohjelman tekijät olisivat halunneet, he olisivat voineet käyttää aiheesta Suomessa tehtyjä tutkimuksia, jotka olisivat kertoneet asian olevan melko lailla toisin kuin heidän kohuohjelmansa kertoi. Seuraavassa tuon esille muutamia uusia näkökulmia heidän väitteisiinsä jalkapallohallien ilmanlaadusta.
ECHAn selvitys tehtiin ammattipelaajien ja asentajien altistumisesta
MOT-ohjelma väitti, että jalkapallohallien sisäkentillä pehmusteena käytetystä kumirouheesta vapautuu pelaajille ja muille hallissa oleville vaarallisia ja syöpää aiheuttavia PAH-yhdisteitä. Kumirouhe tehdään kierrätyksessä olevista autonrenkaista. Asiaan otti helmikuun lopussa ilmeisesti sattumalta kantaa EU:n kemikaalivirasto ECHA. ECHA on eräs EU:n suuria asiantuntijavirastoja ja myös ainoa, joka sijaitsee Suomessa Helsingissä. Heidän julkilausumansa ECHA/PR/17/04 mukaan tekonurmen alla oleva kierrätetty kumirouhe ei aiheuta merkittävää haitallista altistumista tekonurmella pelaaville tai muille hallissa työskenteleville. Euroopan komissio oli pyytänyt viime kesänä ECHA:lta selvitystä asiaan, erityisesti tällaisella kentällä ammattimaisesti pelaavien ja niitä asentavien ihmisten kannalta.
ECHA totesi, että kumirouhe sisältää monenlaisia haitallisia ainesosia, mm. PAH-yhdisteitä, metalleja, ftalaatteja sekä erilaisia VOC-yhdisteitä. Nämä voivat joutua ihmiseen pääosin kosketuksen tai hengitysilman mukana. ECHA toteaa kuitenkin, että tämänhetkinen tutkimustieto osoittaa altistumisen näille ainesosille olevan niin vähäistä, että sairauksien riski on matala. ECHA lupaa kuitenkin palata asiaan, jos lisätutkimukset antavat aihetta toisiin johtopäätöksiin.
Asiaa on tutkittu myös Suomessa
Tuota ECHA:n mielipidettä ei tietenkään etukäteen voitu MOT-ohjelmassa ottaa huomioon, mutta jo vuonna 2015 oli asiaa tutkittu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylilääkärin Raimo O. Salosen johtamassa tutkimuksessa. Tämä THL:n ja Työterveyslaitoksen (TTL) yhteistutkimus tehtiin vuosina 2012–2014, ja sitä rahoittivat opetus- ja kulttuuriministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö.
Tutkimuksessa todettiin muun muassa, että jalkapallohallien keinonurmien kumirouhetäytteistä vapautuu silmiä, hengitysteitä ja ihoa ärsyttäviä, epämiellyttävän hajuisia orgaanisia hiilivetykaasuja. Hiilivetyjä vapautuu kaikentyyppisistä kumirouheista. Hallien huono ilmanvaihto lisää kaasumaisten epäpuhtauksien pitoisuuksia sisäilmassa. Lisäksi keinonurmen pinnasta nousee ulkoa kenkien ja huoltokoneiden mukana kulkeutunutta maa-ainesta sisältävää pölyä. Sisäilmassa leijuvan karkean pölyn määrään vaikuttaa samaan aikaan harjoittelevien jalkapalloilijoiden lukumäärä.
Kyseessä oli laajin koskaan tehty tutkimus jalkapallohallien keinonurmien ja niiden kumirouhetäytteiden aiheuttamista ilmanlaatuongelmista.
Kyseessä oli laajin koskaan tehty tutkimus jalkapallohallien keinonurmien ja niiden kumirouhetäytteiden aiheuttamista ilmanlaatuongelmista. Siinä mitattiin hiukkas- ja kaasumaisten yhdisteiden päästöt Suomessa yleisesti käytettävistä kumirouhemateriaaleista sekä samojen aineiden pitoisuudet hallien sisäilmasta ja ympäröivästä kaupunki-ilmasta. Lisäksi tutkittiin kosteus- ja homevauriomikrobien esiintymistä hallien kumirouhetäytteissä. Projektin ilmanlaatumittaukset ja näytteiden otot laboratoriomäärityksiin ja -kokeisiin tehtiin Etelä-Suomessa hallikauden lopussa, jotta koko kauden vaikutukset hallien sisäilmaan ja juniorijalkapalloilijoilla esiintyviin oireisiin tulisivat esiin.
Aiemmissa ulkomaisissa tutkimuksissa oli epäilty, että autojen ja työkoneiden renkaista tehdystä SBR-kierrätyskumirouheesta voisi vapautua suuriakin määriä syöpävaarallisia, polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä (PAH). Joissakin tutkimuksissa on ollut lähtöoletuksena, että tästä kumirouheesta vapautuisi pieniä, keuhkoihin tunkeutuvia hiukkasia, jotka saattaisivat vuosien tai vuosikymmenten altistumisen seurauksena lisätä jalkapalloilijoiden keuhkosyöpäriskiä.
”THL:n ja TTL:n tutkimus osoittaa selvästi, että suomalaisten hallien sisäilmassa ei ole kohonneita PAH-yhdisteiden pitoisuuksia.”
SBR -kumirouheesta tulisi luopua
Sen sijaan SBR-kumirouheesta vapautuu hengitysteitä ärsyttäviä hiilivetykaasuja enemmän kuin muista kumirouheista. Hiilivetykaasujen ja karkean maa-ainespölyn pitoisuudet ovat THL:n ja TTL:n tutkimuksen mukaan kohonneita hallien sisäilmassa. Tämä todennäköisesti selittää juniorijalkapalloilijoiden kyselytutkimuksessa raportoimat lievät ärsytysoireet ja muut havainnot heikentyneestä sisäilman laadusta.
Tutkijat suosittelevat, että SBR-kierrätyskumirouheen käytöstä kiinteärakenteisissa urheiluhalleissa luovuttaisiin. Kaikki tuoreet kumirouheet tulisi myös laittaa hallien keinonurmille mahdollisimman pian hallikauden päätyttyä, ja halleja tulisi tuulettaa sen jälkeen tehostetusti läpi kesän. Tutkimuksen mukaan vanhentuneista kumirouheista vapautui vähemmän hiilivetykaasuja kuin tuoreista.
Lisäksi tutkijaryhmä suositteli kaikkien jalkapallohallien ilmanvaihtolaitteiden sekä niiden käyttöä ohjaavien hiilidioksidiantureiden ja muiden säätöjärjestelmien tarkistamista. Esiin tulevat puutteet tulisi korjata jo ennen syksyllä alkavaa hallikautta. Riittävän ilmanvaihdon lisäksi tulisi huolehtia hallien riittävästä lämmityksestä, jotta rakenteisiin ei kerry kosteutta, joka voi johtaa käyttäjien terveydelle haitallisten bakteerien ja homeiden kasvustoihin.
Ilmanvaihto saatava kuntoon
Tutkijat totesivat myös, että tekonurmen kumirouheen säännöllinen harjaus viikon välein voi pienentää karkean kivennäisaineksen määrää nurmen pinnalla. Tämä huoltotoimi todennäköisesti vähentää karkean pölyn nousua sisäilmaan ja parantaa käyttäjien hyvinvointia jalkapallohallien normaalin käytön yhteydessä. Myös kaikkien jalkapallohallien ilmanvaihdot tulisi tarkistaa ja ulkoilmavirrat tarvittaessa kasvattaa liikuntahalleja koskevan ohjearvon (2 dm3/s/m2) mukaiselle tasolle. Oikein mitoitettu ja toimiva ilmanvaihto pitää hallin CO2-pitoisuuden hyväksyttävällä tasolla isonkin käyttäjämäärän aikana sekä pienentää käyttäjien hengitysteitä, silmiä ja ihoa ärsyttävien hiilivetyjen pitoisuuksia hallien sisäilmassa
Suomessa oli vuoden 2013 lopussa 39 kiinteärakenteista jalkapallohallia (26 täysimittaista ja 13 pienempää harjoitushallia) sekä 26 ulkokenttää, jotka muutetaan ylipainekuplan avulla sisähalleiksi talvikauden ajaksi. Samaan aikaan maassamme oli 115 000 rekisteröityä jalkapallon pelaajaa ja noin 500 000 lajin harrastajaa.
Lähde: Salonen, Raimo O., Tekonurmikenttiin liittyvät sisäilmaongelmat jalkapallohalleissa. TekoNurmi-projektin loppuraportti. THL, Raportti 10/2015: