Kevään Sisäilmastoseminaarissa koulujen sisäilmasto-ongelmien laajuus ja niiden hoito kunnissa saa uutta valaistusta. Asiaa on selvitelty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL), Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) sekä Kuntaliiton toteuttamassa yhteishankkeessa, jonka tavoitteena oli kehittää ohjeistusta koulujen sisäilmaongelmien hallintaan. Kehittämistyön tueksi kerättiin vuonna 2015 tietoa kuntien nykyisistä toimintatavoista sekä kehittämistarpeista koulujen sisäilmaongelmien selvittämisessä ja toimenpiteiden kiireellisyyden arvioinnissa.
Aineisto koottiin toteuttamalla valtakunnallinen sähköinen kysely (295 kuntaa) ja haastattelemalla kunnan sisäilma-asioita hoitavia tahoja kuudessa erikokoisessa kunnassa. Kysely oli kuntakohtainen ja siihen vastasi yli puolet Suomen kunnista. Selvityksen tekivät Sari Ung-Lanki, Mari Turunen ja Anne Hyvärinen THL:stä ja Tarja Hartikainen Kuntaliitosta.
Selvityksen mukaan valtaosassa kunnista koulujen sisäilmatilanne arvioidaan hyväksi ja ongelmien hallinnassa koetaan onnistuttavan hyvin. Kuitenkin 10–30 prosentissa kuntia tilanne koetaan haastavaksi tai jopa vaikeaksi, ja ongelmia voi olla useilla sisäilmaongelmien osa-alueilla.
Koulujen sisäilmaongelmat ja niihin liittyvä oppilaiden sekä työntekijöiden oireilu ovat yleinen ja vaikeasti ratkaistava ongelma, joka on jatkuvasti esillä julkisuudessa. Kunnat ovat vaikeuksissa yrittäessään selvittää ongelmien syitä ja priorisoida korjauskohteita tilanteessa, jossa vaaditaan pikaisia toimia, mutta tietoa sisäilman laadun yhteyksistä terveyteen on niukasti.
Sisäilmaongelmien tunnistaminen, syiden löytäminen ja ongelmien asianmukainen hoitaminen vaativat monipuolista asiantuntemusta ja erityisosaamista. Koulujen sisäilmaongelmien parissa työskentelee myös useita eri viranomaisia.
Kunnissa on usein vaikeuksia selvittää asioita
Hankkeen tavoitteena oli tunnistaa kipukohtia koulujen sisäilmaongelmien hallinnassa. Siinä kerättiin tietoa kuntien nykyisistä toimintatavoista sekä kehittämistarpeista koulujen sisäilmaongelmien selvittämisessä ja toimenpiteiden kiireellisyyden arvioinnissa. Tutkijat toteavat, että koulujen ja muiden julkisten rakennusten sisäilmaongelmien kokonaisvaltainen hallinta edellyttää työkaluja ja käytäntöjä niin ennakoivaan valvontatyöhön kuin ongelmatilanteiden selvittelyyn.
Sisäilmaongelmien havaitsemiseen ja hallintaan on olemassa ohjeita ja toimintamalleja, mutta kaikilta osin ne eivät näytä olevan kuntien käytössä tai tiedossa. Kyselyn perusteella sisäilmatilanne kuntien rakennuksissa on aiempaan verrattuna hieman parantunut. Tuloksia sisäilmatilanteesta kunnissa ja toimintaohjeiden käytöstä esiteltiin osin jo viime vuoden Sisäilmastoseminaarissa.
Kun koulussa epäillään sisäilmaongelmaa, noin 30 prosentissa kunnista ilmoitus sisäilma-asioita hoitavalle taholle tulee suoraan rehtorilta. Suuressa osassa (63 %) kuntia ilmoituksia tekevät rehtorin lisäksi myös monet muut, kuten henkilökunta, oppilaat, huoltajat tai kiinteistönhoitaja. Epäily voi tulla ilmi myös säännöllisten tarkastusten yhteydessä. Seitsemässä prosentissa kuntia ilmoitukset tulevat yksinomaan jotain muuta kautta kuin rehtorilta.
Sisäilmatutkimuksissakin on eroja
Koulujen sisäilmaongelmaepäilyissä alustavia selvityksiä tekevät ensisijaisesti kiinteistöstä tai kiinteistöhuollosta vastaavat tahot. Lisäselvitysten tarve määritellään eri näkökulmista, kuten rakenteiden ja talotekniikan kunto, sisäilmasto-olosuhteet, käyttäjien terveydentila ja kokemukset olosuhteista, useimmiten moniammatillisena yhteistyönä esimerkiksi sisäilmatyöryhmässä. Mukana ovat yleensä kiinteistön ja työsuojelun edustajat sekä terveydensuojeluviranomainen ja työterveyshuolto.
Epäpuhtauksille altistumisen arvioinnissa yleisimmin huomioitavia tekijöitä ovat kosteusvaurioiden esiintyminen, laajuus ja sijainti, rakenteissa esiintyvän mikrobikasvuston laajuus ja voimakkuus sekä muiden kuin mikrobiologisten epäpuhtauksien lähteiden esiintyminen.
Huomattavaa on, että jopa 115 kunnista ilmoittaa käyttävänsä altistumisen arvioinnissa mikrobien sisäilmamittaustuloksia ja 53 toksisuusmittaustuloksia, vaikka ilman mikrobinäytteiden epävarmuus pitäisi olla yleisesti tiedossa ja toksisuusmittausmenetelmä ei ole yleisesti hyväksytty altistumisen arviointiin.
Sisäilmaryhmillä on käyttöä
Rakennus- ja talotekninen tutkimus tehdään useimmiten ulkopuolisen konsulttiyrityksen toimesta rakennuksen ja sen järjestelmien kuntotutkimuksella tms. Kymmenesosa kunnista tutkii pelkästään omin voimin. Käyttäjien terveydentilaa selvitettäessä käytetään tavanomaisimmin (72 % kunnista) sekä työntekijöiltä että oppilailta saatavia tietoja (työ- ja kouluterveydenhuollon toteuttamat/tilaamat terveys- ja olosuhdekyselyt ja taustatiedot poissaoloista ja sairastuvuudesta). Kouluterveydenhuollon taustatietoja tai kyselyjä oppilaille ei kuitenkaan käytetä lainkaan 26 prosentissa kunnista.
Toimenpiteiden kiireellisyyden arvioinnista vastaavat useimmiten tilakeskus (tai vastaava taho) sekä sisäilmatyöryhmä (koordinoiva tai kohdekohtainen sisäilmatyöryhmä mukana arvioinnissa 73,5 % kunnista, tilakeskus tai vastaava tekee yksin 22,8 % kunnista).
Tutkimuksessa kävi ilmi myös, että vaikka valtaosalla kunnista on käytössä jonkinlainen toimintaohje sisäilmaongelmien hoitamiseen, vain kolmanneksella on ohjeistusta tai yhtenäiset periaatteet jatkotoimenpiteiden määrittelyyn ja niiden kiireellisyyden arviointiin ja neljänneksellä useiden eri korjauskohteiden väliseen priorisointiin. Korjauskohteiden priorisoinnissa käytetään ensisijaisena perusteena käyttäjille aiheutuvaa terveydellistä haittaa.