Tutkimuksessa mukana olleissa pientaloissa radonpitoisuus oli keskimäärin 71 becquereliä kuutiometrissä ilmaa eli neljänneksen pienempi kuin edellisen otannan pientaloissa. Pitoisuudet olivat pienentyneet erityisesti korkeiden radonpitoisuuksien maakunnissa: Kymenlaaksossa, Päijät-Hämeeessä, Pirkanmaalla, Etelä-Karjalassa ja Kanta-Hämeessä.
Radonongelmat eivät silti ole kokonaan poistuneet. Säteilyturvallisuuskeskuksen mukaan etenkin vanhemmissa taloissa on vielä paljon tekemistä radonhaittojen ehkäisemiseksi. STUK kyseleekin avoimesti, mitä tulisi tehdä. Keväällä 23.3. järjestetään aiheesta keskustelutilaisuus.
Radon on Suomessa maaperässä olevan radiumin kaasumainen hajoamistuote, joka voi aiheuttaa ihmisen keuhkoihin jouduttuaan vakavia terveysongelmia, pahimmillaan syövän. Radonia ei siksi pitäisi joutua sisäilmaan. Radonin torjunta on melko helppoa vähentämällä maaperästä rakenteiden kautta sisäilmaan tulevan radonin määrää. Tästä on olemassa STUK:n ohjeita.
– Näissä korkeiden pitoisuuksien maakunnissa pitoisuudet olivat nyt lähes 40 prosenttia pienempiä kuin edellisessä otannassa. Tulos on todella positiivinen, tarkastaja Katja Kojo STUKista toteaa.
Nyt valmistuneen tutkimuksen aineisto koostui pientaloista, jotka olivat saaneet rakennusluvan marraskuun 2012 ja lokakuun 2013 välillä. Edellisen otannan talot olivat valmistuneet noin viisi vuotta aiemmin, vuosina 2006–2008.
Todennäköisin syy radonpitoisuuksien alentumiseen on radonturvallisen rakentamisen yleistyminen ja tehostuminen.
– Aktiivinen tiedon jakaminen on kantanut hedelmää. Ihmiset ovat entistä tietoisempia radonista ja sen aiheuttamasta keuhkosyöpäriskistä. Kunnallinen rakennusvalvonta vaatii yhä useammassa kunnassa, että radontorjunnasta huolehditaan jo rakentamisvaiheessa, Katja Kojo arvioi.
Torjuntaa on keskitetty ongelma-alueille
Torjuntatoimia on vaadittu enemmän juuri korkeiden radonpitoisuuksien alueilla. Niillä alueilla, joilla torjuntaa ei ole tehty, radonpitoisuudet olivat otannan pientaloissa ennallaan tai jopa kasvussa. Radontorjuntaa asunnoissa oli tehty eniten Uudellamaalla, Kanta-Hämeessä, Pirkanmaalla, Päijät-Hämeessä, Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa, Pohjois-Karjalassa ja Keski-Suomessa. Vähiten radontorjuntaa oli tehty Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa sekä Ahvenanmaalla.
Eniten radonpitoisuuden enimmäisarvon, 200 becquereliä kuutiometrissä, ylityksiä oli silti yhä korkean radonpitoisuuden alueista Kymenlaaksossa ja Kanta-Hämeessä. Niissä enimmäisarvo ylittyi noin kuudessa prosentissa otannan taloista.
Radonputkisto, joka on erittäin tehokas radontorjuntamenetelmä, oli asennettu 70 prosenttiin ja korkeiden radonpitoisuuksien maakunnissa 98 prosenttiin pientaloista.
– STUK suosittelee radonputkiston asentamista kaikkiin uusiin rakennuksiin, vaikka rakennusvalvonta ei putkistoa kaikissa kunnissa vaatisikaan, Katja Kojo painottaa.
Radontorjunta on erityisen tärkeää energiatehokkaissa taloissa
Energiamääräykset Suomen rakentamismääräyskokoelmassa ovat kiristyneet huomattavasti vuosina 2010 ja 2012. Rakennusten seinien, katon ja lattian sekä näiden liittymien ilmatiiviys on parantunut merkittävästi.
– Mikäli radonin torjunta laiminlyödään, on huolena, että kasvanut ilmatiiviys voi johtaa sisäilman radonpitoisuuden kasvuun. Syynä on kasvanut alipaine, joka on seurausta koneellisen ilmanvaihdon ja hyvän ilmatiiviyden yhteisvaikutuksesta. Kasvanut alipaine lisää vuotovirtauksia ja jo hyvinkin pienet ilmavuodot lattiassa kasvattavat radonpitoisuutta, myös siinä tapauksessa, että ne eivät merkittävästi huononna rakennuksen kokonaisilmatiiviyttä, Katja Kojo sanoo.
Hän kertoo myös otantatutkimuksessa havaitun, että mikäli radontorjuntatoimia ei ollut tehty, radonpitoisuus oli sitä korkeampi, mitä tiiviimmäksi rakennus oli rakennettu. Havainto korostaa energiatehokkaiden talojen radontorjunnan tärkeyttä.
Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella radonpitoisuutta kaikkein uusimmissa pientaloissa sekä selvittää radontorjuntatoimien yleisyyttä. Samalla tutkittiin asunnon ilmatiiviyden vaikutusta sisäilman radonpitoisuuteen.
Sisäilman radonpitoisuus mitattiin 1332 satunnaisesti valitussa pientaloasunnossa, jotka olivat saaneet rakennusluvan marraskuun 2012 ja lokakuun 2013 välillä ja olivat tutkimuksen tekohetkellä (lokakuu 2015) asuinkäytössä. Tutkimukseen osallistuneet rakennukset kattoivat 20 prosenttia kaikista tällä aikavälillä rakennusluvan saaneista ja asuinkäytössä olleista pientaloista.
Haitta tunnetaan, mittausinnossa parantamisen varaa
STUK teki viime talvena myös nettikyselyn radoniin liittyvistä asenteista. Kyselyn mukaan suomalaiset ovat tietoisia radonin aiheuttamasta keuhkosyöpäriskistä, mutta into tehdä radonmittauksia on siitä huolimatta varsin vähäinen.
Vaikka lähes kaikki vastaajat tunsivat radonin terveysriskin, vain viidesosa vastaajista oli teettänyt radonmittauksen kotonaan. Katja Kojon mukaan hyvä uutinen oli se, että yksikään vastaajista ei pitänyt radonmittausta kalliina tai hankalana. Mittauksen ei myöskään uskottu vaikuttavan asunnon arvoon.
– Kyselyn tulokset ovat linjassa kansainvälisten tulosten kanssa. Radonkampanjoilla ja -viestinnällä radontietoisuutta on onnistuttu parantamaan, mutta radonmittauksia ja -korjauksia saisi tehdä paljon nykyistä enemmän, Katja Kojo pohtii.
Ehdota, miten radonin haittoja voisi vähentää
Säteilyturvakeskus (STUK) ja sosiaali- ja terveysministeriö (STM) ovat valmistelleet kansallista toimintasuunnitelmaa radonriskien ehkäisemiseksi. STUK ja STM toivovat nyt kansalaisilta, järjestöiltä, viranomaisilta ja muilta toimijoilta ehdotuksia ja kommentteja siitä, millaisin toimenpitein radonin haittoja voitaisiin vähentää, ja ovat siksi julkaisseet suunnitelmaluonnoksen radonriskien ehkäisemiseksi otakantaa.fi -palvelussa. Sitä voi kommentoida siellä 17.3. asti.
Perusteluna laboratoriojohtaja Päivi Kurttio toteaa; ”Sisäilman radon on tavalliselle suomalaisille huomattavin säteilyaltistuksen aiheuttaja. Se lisää erityisesti tupakoitsijoiden keuhkosyöpäriskiä tuntuvasti. Ihmiset voivat kuitenkin vaikuttaa itse siihen, kuinka paljon he altistuvat radonille, sillä radonpitoisuutta kotona ja työpaikoilla on mahdollista vähentää erilaisin käytännön toimenpitein. Haluaisimme kuulla näkemyksiä siitä, mikä saisi ihmiset tarttumaan näihin toimenpiteisiin”.
Tehtäisiinkö radonmittauksia ja -korjauksia enemmän, jos radonpitoisuudet tulisi esittää rakennusta myytäessä, kuten suunnitelman luonnoksessa suositellaan? Tai parantuisiko kaupunkien radonturvallisuus, jos asunto-osakeyhtiöitä velvoitettaisiin mittamaan radonpitoisuudet pohjakerrosten asunnoissa? Kansallisen toimintasuunnitelman luonnos radonriskien ehkäisemiseksi kattaa monia eri toimenpide-ehdotuksia. Toimenpiteiden tavoitteena on pienentää radonaltistusta ja sen aiheuttamaa keuhkosyöpäriskiä nykyisestä.
Yksi suunnitelmaluonnoksen keskeisistä suosituksista on, että radontorjunta tehtäisiin kaikkiin uusiin asuin- ja työpaikkarakennuksiin sekä julkisiin rakennuksiin ja oleskelutiloihin koko maassa. Lisäksi suunnitelmaluonnoksessa esitetään, että radonpitoisuus pitäisi aina mitata uuden rakennuksen käyttöönoton jälkeen. Radonkorjauksista suunnitelmaluonnos suosittelee, että mikäli radonpitoisuuden enimmäisarvo ylittyy, rakennuksessa tehtäisiin aina tarvittavat korjaustoimet. Erityisen tärkeää olisi tehdä radonmittaukset ja -korjaukset kouluissa ja päiväkodeissa.
STUK järjestää ehdotuksesta keskustelutilaisuuden sidosryhmille Säätytalossa 23.3.
Lisätietoja:
Laboratorionjohtaja Päivi Kurttio, paivi.kurttio@stuk.fi
Tarkastaja Katja Kojo, katja.kojo@stuk.fi