M1-luokitus päivitettiin

Vuoden alusta rakennusmateriaalien päästöjä mittaavaan M1-luokitukseen tehtiin pieniä lähinnä materiaalien testauksiin liittyviä muutoksia. – Kriteerejä myös järkeistettiin maltillisesti, Rakennustietosäätiön luokituspäällikkö Laura Sariola kertoo.

Hyvin toimivan M1-luokitusjärjestelmän päivitys perustuu rakennusmateriaalien päästöistä ja niiden testaamisesta jatkuvasti saatavaan uuteen tietoon. Kehittämisessä pyritään koko ajan ottamaan huomioon myös kansainvälisen yhtenäistämistyön osatuloksia. Rakennustietosäätiön luokituspäällikkö Laura Sariola kertoo, että vuoden alussa tehdyt muutokset olivat suhteellisen pieniä ja koskevat lähinnä testausmenetelmiä ja testaukseen liittyviä käytäntöjä.

– Myös joitakin maltillisia muutoksia tehtiin kriteereihin. Luokituksessa siirrytään esimerkiksi syöpävaarallisten aineiden IARC -karsinogeenilistasta EU:n luokkiin carc. 1A ja 1B luokittelemiin karsinogeeneihin.

– Testauksissa otetaan myös käyt töön CEN TC 351 työryhmän tulevan testistandardin (CEN/TS 16516:2013) mukainen mallihuone (30 m³). Se korvaa nykyisen pohjoismaisen mallihuoneen (17 m³).

– Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kokonaispitoisuuden, TVOC:n, laskentatapa muutettiin vastaamaan CEN/TS 16516 mukaista TVOC:n laskentatapaa.

Hajutestien toteuttamiseen tuli useita muutoksia.

– Hajutesteissä tullaan käyttämään aiempaa suurempaa haistelijajoukkoa sekä jatkuvaa hajun hyväksyttävyyden haisteluasteikkoa. Hajujen vaatimustaso aleni samalla hieman. Samalla materiaalit, joiden osuus huoneen rakenteiden kokonaispinta-alasta on hyvin pieni ja vaikutus huoneilman laatuun on vähäinen. kuten tiivisteet ja vastaavat, saivat oman tarkastelutapansa, jolloin niiden vaatimukset helpottuivat.

Aiempia testauksia voi käyttää

Sariola kertoo, että M1-luokitusta haettaessa yritys voi hyödyntää tuotteen muita vastaavaa tunnettua emissioluokitusjärjestelmää varten tehtyjä emissiomittauksia edellyttäen, että mittaukset on tehty hyväksytyssä testauslaboratoriossa ja mittaustulokset sisältävät kaikki M 1 luokituksessa tarvittavat testitulokset.

– Jos nämä mittaukset kattavat vain VOC -yhdisteet, TVOC:n ja formaldehydin, edellytetään tuotteelta lisätesteinä myös aistinvarainen arviointi standardin ISO 16000 -28 (hajun hyväksyttävyys) -mukaisesti sekä ammoniakkiemission mittaus.

Järjestelmään voi luottaa

Vapaaehtoinen M1-luokitus on osoittautunut vuosien saatossa erittäin luotettavaksi.

Rakennustietosäätiö teettää vuosittain omalla kustannuksellaan muu tamalle sattumanvaraisesti valitulle materiaalille varmistustestit ja näissä testeissä tutkitut materiaalit ovat aina täyttäneet kriteerit puhtaasti.

– Se kertoo ennen kaikkea siitä, että valmistajat ovat olleet huolellisia laadunvalvonnassaan ja tuotteet ovat jatkuvasti päästöiltään sitä mitä on luvattu, Sariola toteaa tyytyväisenä.  

M 1 luokituksen muutoksista ja luokitusvaatimuksista lisätietoja Rakennustietosäätiöstä.

www.rakennustieto.fi

Suomalainen vapaaehtoinen M1-luokitus toimii mainiosti

SISÄILMAN laadun kannalta on tärkeää, että huoneen pinnoilta, erilaisista rakennusmateriaaleista, ei pääse huoneilmaan haitallisia aineita.

Sisäilmayhdistys julkisti parikymmentä vuotta sitten sisäilmastoluokitusjärjestelmän S 1, S 2, S 3. Sen avulla on etukäteen mahdollista määritellä rakennuksen tavoitteellinen sisäilmaston laatu. Luokituksen käyttö on vuosien mittaan yleistynyt ja myös itse luokitusta on vuosien mittaan kehitetty. Samalla otettiin käyttöön myös rakennusmateriaalien M1-päästöluokitus, jolla on ollut vielä suurempi käytännön merkitys.

Aluksi luokiteltiin vain pintamateriaaleja, mutta pian luokitusta laajennettiin koskemaan myös muitakin rakennusmateriaaleja. Päästöluokitus on vuosien mittaan toiminut hyvin, lähes kaikki valmistajat ja maahantuojat ovat hakeneet luokitusta. Rakennusmateriaalien haitalliset päästöt ovat selvitysten mukaan vähentyneet jopa kymmenesosaan aikaisemmasta.

Luokitusta täydennettiin vuosituhannen vaihteessa ilmanvaihtolaitteiden puhtausluokituksella, mikä on vaikuttanut merkittävästi ilmanvaihtolaitteiden puhtauden paranemiseen ja niistä lähtevien sisäilman haitallisten päästöjen vähentämiseen.

M1-luokitus on saavuttanut hyvän aseman käytännössä ja tällä hetkellä M1-luokiteltuja tuotteita noin 180 yrityksellä, luokiteltuja tuotenimiä yhteensä liki 2500. Puhtausluokiteltuja IV-tuotteita on taas 10 yrityksellä, luokiteltuja nimikkeitä yhteensä noin 300. Voidaan sanoa, että talo voidaan tänään rakentaa tällaisista luokitelluista tuotteista.

Kustannustehokkuus on tärkeää

Vastaavia kansallisia vapaaehtoisia materiaalien päästöluokituksia on maailmassa muutamia. Tanskassa aloitettiin samoihin aikoihin kuin meillä Inneklimamärkning-luokitus. Se on kuitenkin raskaampi järjestelmä, eikä sitä ole otettu yhtä yleiseen käyttöön kuin M1-luokitusta. Myös Saksassa ja muutamassa muussa maassa on vastaavia päästöluokituksia kehitetty tai kehitteillä.

Suomalaisen M1-luokituksen etu on sen kustannustehokkuus. Päästöjen testausmenetelmät ovat luotettavia, mutta silti halpoja. Itse luokitusjärjestelmä toimii käytännössä Rakennustietosäätiön yhteydessä, jonka asiantuntijaryhmä tarkistaa laboratoriomittausten tulokset ja myöntää M1 -luokituksen materiaalille. Rakennustietosäätiö myös ylläpitää luetteloa luokitelluista tuotteista.

 TEKSTI Esko Kukkonen