Uusia ja vanhoja menetelmiä esitteli äskettäin kansanterveyslaitoksen tutkija Kaisa Jalkanen Kuopiosta. Valvirassa on valmisteilla asumisterveysasetusta täydentävä opas.
Ihmisten altistumista sisäilman mikrobeille on usein vaikea todistaa ja osoittaa. Mikrobien ja niiden ihmisiin vaikuttavien aineenvaihduntatuotteiden mittaaminen on vaikeaa ja työlästä. Pitkään ainoana luotettavana tapana on ollut hankala ja hidas viljelymenetelmä, jota keväällä uusittu asumisterveysasetuskin vielä pääosin suosittelee.
Mutta mikrobien mittaaminen on kehittymässä, mikä varmaan näkyy myös Valvirassa valmisteilla olevissa asetusta täydentävässä oppaassa. Uusia ja vanhoja menetelmiä esitteli äskettäin kansanterveyslaitoksen tutkija Kaisa Jalkanen Kuopiosta, laitoksen asuinympäristö ja terveys-yksiköstä. Hän luennoi Ympäristö- ja terveyslehden järjestämissä koulutuksissa Oulussa ja Mikkelissä lokakuun viimeisellä viikolla.
– Mikrobialtistuminen on erittäin monimuotoista, muuttuvaa ja vaihtelevaa, mikrobeja on aina ja kaikkialla ja paljon erilaisia lajeja, Kaisa Jalkanen totesi.
Huoneilmassa voi olla erilaisia epäpuhtauksia: solut, itiöt, niiden ja rihmaston osaset, niiden rakennekomponentit ja allergeenit. Mikrobit tuottavat valtavan määrän erilaisia metaboliatuotteita (VOC, toksiinit). Mikrobit ovat eläviä ja muuntuvia, mutta kuolleillakin on merkitystä oireilulle.
– Mikrobien ja niiden aineenvaihduntatuotteiden kasvuun, kasvualustasta vapautumiseen ja esiintyvyyteen vaikuttavat useat tekijät, joten niiden pitoisuuksien vaihtelu on suurta, Jalkanen sanoi.
Lisäksi ongelmaa aiheuttaa se, että tunnemme vasta murto-osan mikrobeista ja niiden aineenvaihdunnan tuotteista. Niiden erilaiset vaikutusmekanismit ja oireita ja sairauksia aiheuttavat tai suojaavat tekijät ovat myös edelleen epäselviä ja ihmisyksilöiden vasteet niihin erilaisia. Eri tekijöiden yhteisvaikutusta ei tunneta.
Homeen haju paljastaa
Aistinvaraisena toimenpiderajan ylittymisenä pidetään yleensä sekä homeen hajua että näkyvää mikrobikasvustoa tai kosteusvauriojälkeä. Mikrobikasvu voidaan todeta kasvatukseen ja mikrobien elinkykyyn perustuvilla menetelmillä, joihin kuuluu mikrobien laskemisen lisäksi sienten tunnistaminen mikroskopoimalla.
Mikrobikasvu todetaan ensisijaisesti kasvatukseen perustuvalla laimennossarja- tai suoraviljelymenetelmällä. Silloin, kun näytteessä ei kasva lainkaan tai kasvaa erittäin vähän pesäkkeitä, näytemateriaali voidaan myös suoramikroskopoida esimerkiksi teippinäytteestä mahdollisen kuolleen kasvuston havaitsemiseksi.
Jalkanen korostaa, että otettaessa pintasivelynäytettä laimennossarjamenetelmällä, on otettava aina näyte myös vertailupinnalta. Andersen 6 – vaiheimpaktorilla otetun ilmanäytteen avulla todetun ilman mikrobipitoisuuden ja lajiston lisäksi on oltava myös muuta näyttöä toimenpiderajan ylittymisestä.
– Käytettävästä mikrobitutkimusmenetelmästä tulisi olla tulkintaohjeet ja niihin liittyvät vertailutiedot riittävän laajoista tausta-aineistoista. Jos on silmin havaittavaa mikrobikasvustoa, määritystä ei välttämättä tarvita, Jalkanen sanoi.
Mitä ilmanäyte kertoo?
Jalkanen selvitti myös, mitä mikrobimittauksilla ei voida havaita. Huoneilmasta tehdyillä mittauksilla voidaan osoittaa olosuhde eli mikrobikasvu tai epätavanomaisen lähteen olemassa olo, mutta ei suoraa johtopäätöstä pitoisuuden syy-yhteydestä yksilön oireiluun.
Hän korosti myös, että on tärkeää ymmärtää mittaustuloksen osoittavan tilanteen vain näytteenottohetkellä, mutta ei tarkkaa tietoa vaurion iästä, eikä onko mahdollisesti toksiineja tuottavien mikrobien läsnäolo ja muodostuminen juuri tässä kohdassa.
Asumisterveysasetuksessa todetaan, että mikrobimääritys rakennusmateriaalista tai pinnalta voi johtua myös kuivuneesta, kuolleesta kasvustosta tai materiaalin märkyydestä, jolloin voidaan tehdä väärä johtopäätös. Mikrobit voivat myös olla kulkeutuneet näytteeseen näytteen ottajasta tai välineistä.
– Mahdollisuuksia väärään johtopäätökseen on näissäkin mittauksissa siis monia, Jalkanen totesi.
Asetuksessa tuotiin esille uutena mahdollisuutena myös ns. semikvantitatiivinen menetelmä, jossa lusikallinen (0,5 ml) materiaalia asetetaan suoraan kasvatusalustalle. Kasvatusalusta voi olla Hagem, DG18, M2 ja THG. Mikrobimäärä lasketaan ja siitä tunnistetaan lajisto.
Ilmanäyte ei ole ensisijainen menetelmä
Uuden rakennusterveysasetuksen mukaan siis ilmanäytteen otto ei ole ensisijainen menetelmä. Sitä voidaan käyttää, jos rakennusteknisessä selvityksessä ei löydetä poikkeavia mikrobilähteitä, mutta tilojen käyttäjien oireilu viittaa poikkeavaan altistumiseen tai jos halutaan osoittaa mikrobien kulkeutuminen tilasta toiseen. Ilmanäytteen otolle suositeltavin ajankohta on talvi, jolloin ulkoilman mikrobipitoisuudet ovat alhaisempia ja sisälähteen havaitseminen helpompaa.
Ilmanäytteen otossa on otettava huomioon mikrobipitoisuuden suuri ajallinen ja paikallinen vaihtelu; näyte kertoo vain senhetkisen tilanteen ja on hyvin herkkä olosuhteiden muutoksille. Näyte vaikuttaa tulkintaan, se on otettava useista huoneista, mahdollisesti useita kertoja ja eri aikoina.
– Erityisesti sulan maan aikaan on muistettava ottaa myös ulkoilmanäyte, Jalkanen painotti.
Ilmanäytteet eivät myöskään paikallista vauriokohtaa, mikä olisi tärkeää jatkotoimenpiteitä varten. Ilmanäytteissä on toisaalta myös muistettava, että yksittäinen negatiivinen löydös ei poissulje mikrobilähteen olemassaoloa.
Uudet menetelmät käyttöön
Jalkanen kertoi, että uusia menetelmiä mikrobialtistuksen toteamiseksi on myös tulossa käyttöön. Selvä homeen haju on usein toimiva keino mikrobivaurioiden toteamiseen. Mikrobeista lähtevät mikrobitoksiinit ovat myös mahdollisia mitattavia, mutta niistä ei vielä tiedetä tarpeeksi mikrobivaurioiden toteamiseen luotettavasti. Toksiinien yleisyyttä ja pitoisuuksia selvitetään jatkuvasti.
Huoneilman toksisuustestaus on myös ollut esillä. Sitä tai pölynäytteen toksisuutta ei vielä kuitenkaan katsota tarpeeksi luotettavaksi kosteusvaurion vakavuuden arviointiin ja mikrobivaurioiden toteamiseen, sillä esimerkiksi myös muut kuin mikrobitekijät voivat aiheuttaa toksisuutta.
Työterveyslaitoksen kehittämä laskeutuneen pölyn semikvantitatiivinen suoraviljelyanalyysi sopii toimistoille, mutta ei asunnoille, sillä normaalilähteiden vaikutusta on vaikea kontrolloida ja se vaatii kahden viikon näytteenottoajan.
Muita menetelmiä mikrobikasvun ja lähteen toteamiseen on DNA-pohjainen molekyylibiologinen qPCR eli kvantitatiivinen polymeraasiketjureaktio. Sitä tutkitaan useassa maassa ja kehitettynä se tulee soveltumaan sekä rakennusmateriaali- että ilmanäytteille. Tavoitteena on löytää sellainen qPCR- sovellusten yhdistelmä, jota voidaan käyttää luotettavasti mikrobikasvun toteamisessa.
– Aiheesta on pian, todennäköisesti jo vuoden vaihteessa tulossa kotimainen raportti, Jalkanen kertoi.
Myös entsyymireaktioon perustuva tanskalaisten kehittämä Mycometer-menetelmä tarjoaa mahdollisuuksia ja sitä tutkitaan. Sitä testataan parasta aikaa pinta- ja rakennusmateriaalinäytteiden viljelyä vastaan. Testauksen ensimmäinen vaihe päättyy tämän vuoden marraskuussa.
Teksti Esko Kukkonen | Kuvat THL