Rakennusten mikrobeihin liittyvät kysymykset herättävät edelleen paljon keskustelua. Mikrobikysymyksiä ei ratkaista yksittäisillä mittauksilla – keskeistä on ymmärtää kosteusvaurioiden, altistumisen ja tulkinnan kokonaisuus.
Erikoistutkija Anniina Salmela Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta toteaa, että mikrobit ovat puhuttaneet suomalaista tutkimus- ja asiantuntijakenttää 1990-luvulta lähtien. Kosteus- ja mikrobivauriot ovat edelleen merkittävä ja osin kiisteltykin sisäilmaongelma. Vaikka niiden yhteys terveyshaittoihin tunnetaan, tarkkoja syytekijöitä ei pystytä yksilöimään, eikä mikrobeille ole mahdollista asettaa terveysperusteisia raja-arvoja.
– Kosteus‑ ja mikrobivaurioita pidetään mahdollisena terveyshaittana riippumatta mikrobien määrästä tai laadusta.
– Mikrobikysymyksiä on tarkasteltava useasta näkökulmasta – sekä terveyden, rakennustekniikan että tutkimusmenetelmien kautta, Salmela muistuttaa.
Kosteusvaurioiden ja terveyshaittojen yhteys on selvä, mutta mikrobien rooli monimutkainen
Rakennuksen kosteusvauriot ovat yhteydessä hengitystieoireisiin ja -sairauksiin. Useimmiten oireet ovat lieviä ja ohimeneviä, mutta voivat haitata merkittävästi työkykyä ja hyvinvointia. Pitkittyneet ja yleistyneet oireet sen sijaan voivat viitata ympäristöherkkyyteen, joka voi laajeta koskemaan myös muita ympäristötekijöitä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Kati Huttunen korostaa, että kosteusvaurioiden yhteys terveyshaittoihin on vahva erityisesti hengitystieoireiden ja astman osalta. Yksilötasolla riski on usein maltillinen, mutta väestötasolla merkitys on suuri altistuneiden määrän vuoksi.
– Kosteusvaurioiden yhteys terveysriskeihin on selvä, mutta syytekijät ovat edelleen osin tuntemattomia.
Huttusen mukaan mikrobeja pidettiin aiemmin keskeisenä selittävänä tekijänä terveyshaittoihin, mutta tutkimus on tuonut esiin tilanteen monimutkaisuuden. Terveyshaittoihin vaikuttavat mikrobien lisäksi muun muassa kemialliset yhdisteet, altistumisolot ja yksilöllinen herkkyys.
Altistumisen kannalta ratkaisevaa on vaurion sijainti: merkitystä on erityisesti sillä, onko vaurio ilmayhteydessä oleskelutiloihin. Ja mikäli yhteys on, se on riittävä syy käynnistää toimenpiteet, oli mikrobeja mitattu tai ei.
– Sillä on merkitystä, missä kosteusvaurio sijaitsee ja altistutaanko sille käytännössä.
– Korjatkaa kosteusvauriot – ja muistakaa, että mikrobit voivat olla myös ystäviä. Ympäristön mikrobeilla voi olla myös suojaavia vaikutuksia, Huttunen muistuttaa.
Näytteenotto onnistuu vain hyvällä suunnittelulla
Hyvä näytteenottosuunnitelma on näytteenoton peruspilari. Biologi, rakennusterveysasiantuntija Sirkku Häkkilä Turun yliopiston Aerobiologian laboratoriosta toteaa, että ennen näytteenottoa on olennaista perehtyä rakennuksen rakenteisiin, korjaushistoriaan ja riskikohtiin. Ilman tätä taustatyötä näytteet voivat kohdistua vääriin paikkoihin ja johtaa harhaan.
Häkkilä painottaa, että mikrobinäytteiden ottaminen ei ole irrallinen toimenpide, vaan osa rakennusteknistä tarkastelua. Näytteitä tulee ottaa vain, kun niiden tarkoitus on selkeä. Hän myös painottaa näytteenottajan ammattitaitoa; näytteenottajan tulee tuntea kosteuteen liittyvät fysikaaliset ilmiöt, rakennusmateriaalien ominaisuudet sekä eri aikakausien rakennustavat.
– Mikrobinäytteiden ottaminen ei ole irrallinen toimenpide, vaan osa rakennusteknistä tarkastelua. Mikäli näytteenotosta puuttuu kokonaisuuden hallinta, voidaan pohtia, mitä näyte oikeastaan edustaa.
Asumisterveysasetuksen mukaiset menetelmät rakennuksen kosteusvaurion selvittämiseen ovat materiaalinäyte, pintanäyte ja ilmanäyte.
– Materiaalinäytteet ovat luotettavin ja suositeltavin keino todeta mikrobikasvu. Ilmanäytteisiin liittyy paljon epävarmuutta ja vaihtelua, eivätkä ne suoraan anna vastausta siihen, missä mahdollinen vauriolähde sijaitsee, Häkkilä sanoo.
Näytteenoton laadulla on ratkaiseva merkitys, eikä virheitä voida enää korjata analyysivaiheessa.
– Laboratoriossa ei voida tietää, onko näyte oikein tai tarkoituksenmukaisesta paikasta otettu. Jos näytteenotto tehdään puutteellisesti, laboratorio ei voi enää korjata virhettä, Häkkilä toteaa.
– Pelkkä laboratoriovastaus ei ole koko tulos, vaan lopullinen rakennustekninen tulkinta tulee avata kuntotutkimusraporttiin, Häkkilä tähdentää.
Yksittäinen tulos ei kerro koko totuutta
Oulun yliopistolla yliopisto-opettajana työskentelevä Vuokko Lappalainen sanoo, että mikrobinäytteiden tarkoitus ei ole ensisijaisesti mitata ”sisäilman vaarallisuutta”, vaan tuottaa lisänäyttöä siitä, onko rakennuksessa kosteus- ja mikrobivaurioon viittaavaa poikkeavaa mikrobilähdettä. Ensisijainen tutkimuskohde on rakennus, ei ihminen.
– Mikrobinäytteet ovat vain yksi osa kokonaisuutta. Niiden tehtävä on täydentää rakennusteknistä tutkimusta – ei korvata sitä.
Lappalaisen mukaan materiaalinäytteestä voidaan tunnistaa, onko tutkittavassa materiaalissa mikrobikasvua ja onko se poikkeavaa ja viittaako löydös tutkittavan rakenteen kosteusvaurioon.
– Sen sijaan pelkän materiaalinäytteen perusteella ei voida arvioida altistumisen määrää, kosteusvaurion syytä tai laajuutta, rakennuksen kuntoa kokonaisuudessa eikä rakenteen kosteusteknistä toimivuutta.
– Puhtaat ilmanäytteet eivät tarkoita tervettä rakennusta, sillä ne ovat aina paikallisia ja hetkellisiä, ja piilevät vauriot voivat jäädä piiloon. Toisaalta yksi mikrobilöydös ei tarkoita vakavaa terveysvaaraa, vaan tarvitaan aina kokonaisarvio. Pelkällä mikrobinäytteellä ei myöskään voida todistaa oireiden syytä.
Lappalaisen sanoin ”luotettava johtopäätös syntyy vasta, kun mikrobitulokset yhdistetään rakennustekniseen kokonaisarvioon”.
Lisätietoa:
Aihetta käsiteltiin Sisäilmayhdistyksen webinaarissa Mikrobit rakennuksissa – merkitys, näytteenotto ja tulkinta 21.5.2026:
Esitysaineistot
Webinaarin tallenne
Teksti: Anna Merikari
Artikkelikuva: iStock