Kuva: Titta Manninen (vas.), Jorma Säteri, Leevi Luoto ja Pekka Vuorinen
Elinympäristömme on murroksessa, ja se haastaa rakennusalaa ja aiheuttaa muutoksia myös sisäympäristössä. Miten tulevaisuudessa taataan terveellinen ja turvallinen sisäympäristö?
Aihetta pohdittiin Sisäilmapaja15:n paneelikeskustelussa Turussa marraskuun lopussa.Alustuksen piti Anniina Salmela Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, ja keskustelemassa aiheesta olivat Titta Manninen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvirasta, Jorma Säteri Metropolia Ammattikorkeakoulusta, Leevi Luoto Turun kaupungilta ja asiantuntija Pekka Vuorinen. Paneelia veti Vesa Pekkola sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Elinympäristömme on monenlaisessa murroksessa, ja sitä voidaan tarkastella esim. ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Esimerkiksi sään ääri-ilmiöistä lisääntynyt sadanta ja tulvat sekä leudommat ja kosteammat talvet lisäävät rakennusten kosteusrasitusta ja aiheuttavat siten kuormitusta myös infrastruktuurille. Toisaalta taas kuivuuden seurauksena ilmassa on enemmän katupölyä, minkä seurauksena ilman laatu heikkenee. Lisääntyvät helleaallot aiheuttavat ihmisille terveyshaittoja.
– Ilmastonmuutoksen vaikutukset rakennuksiin ja infrastruktuuriin vaihtelevat alueittain. Jatkossa on tunnistettava uusia riskejä, jotka syntyvät muuttuvan elinympäristön ja/tai ihmisen toiminnan seurauksena. Ilmastonmuutoksen vaikutukset lisäävät myös rakentamisen vaatimusten ja rakennusten ylläpidon tarvetta, erikoistutkija Anniina Salmela Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta toteaa.
– Samaan aikaan, kun elinympäristömme muuttuu, tehdään myös hallittuja toimia muutoksen hillitsemiseksi. Tällaisia keinoja ovat mm. EU-taksonomia (kestävän rahoituksen luokittelujärjestelmä), kiertotalous, energiatehokkuusdirektiivi EPBD sekä vähähiilisyys, Salmela mainitsee.
Miltä rakennetun ympäriston tulevaisuus näyttää?
– Olen ihan toiveikas tulevaisuuden suhteen. Olemme parhaillaan uudistamassa terveydensuojelulakia ja sitä koskevia asetuksia, ml. asumisterveysasetus, joilla me voimme vastata muuttuvan toimintaympäristön haasteisiin tulevaisuudessakin, Titta Manninen valottaa aihetta terveydensuojeluviranomaisen näkökulmasta.
– Meidän pitää pystyä kouluttamaan korkeampaa osaamista esim. vihreän siirtymän ja digitalisaation vuoksi. Samanaikaisesti ikäluokat pienenevät ja yhteiskunta ja siten myös koulutus monimuotoistuvat. Valtion rahoitus pienenee, ja koulutussektorille tarvitaan uusia rahoittajia elinkeinoelämän parista, Jorma Säteri avaa koulutuspuolen haasteita.
– Ilmastomuutokseen varautuminen ja siihen liittyvät haasteet ovat jo ihan arkipäivää meidän hankkeissamme. Esimerkiksi päiväkodeissa joudutaan miettimään, että pihalla on riittävästi varjopaikkoja, ja kouluissa pohditaan, että sisäolosuhteet olisivat hyvät myös keväisin ja syksyisin, Leevi Luoto kertoo konkreettisina esimerkkeinä Turun tilapalveluiden tilanteesta.
– Kyllähän viime vuodet agendalla olleet teemat, EU:n taksonomia, EPBD, vähähiilisyys ja kiertotalous, ovat isoja kokonaisuuksia – ja samalla meidän tulee huolehtia sisäympäristöstä. EU:n sääntely on jalkautumassa nyt myös meille, toteaa Pekka Vuorinen.
Kiertotalous ja vähähiilisyys ovat Vuorisen mukaan esimerkkejä aiheista, joihin liittyvään keskusteluun on viime aikoina liittynyt tietynlaista ”kiimaa”. Aina ei myöskään ihan ymmärretä aiheisiin liittyviä vastuita.
– Näihin aiheisiin liittyy erittäin paljon tietotarpeita ja tieto- ja arvoketjujen välistä kommunikaatiota ja tiedon välittämistä. Sen pitää olla läpinäkyvää ja uskottavaa. Uskon, että yritysten kestävä raportointi tulee vaikuttamaan tähän positiivisesti.
Tavoitteita ja haasteita
Kiinteistönpitoon kohdistuu paikalliselta, kansalliselta ja EU:n tasolta paljon erilaisia tavoitteita.
Viime aikoina on Leevi Luodon mukaan paljon puhuttu siitä, että purkaminen on pahasta ja sen sijaan pitäisi enemmän korjata ja kierrättää rakennusmateriaaleja.
– Meidän toimintamme kannalta tämä on haastavaa, sillä rakennuksemme ovat vanhoja, ja esimerkiksi päiväkodit tulisi rakentaa vastaamaan nykyaikaisia toiminnallisia ja pedagogisia vaatimuksia.
– Sisäilmakysymysten kannalta uudet rakennukset aiheuttavat vähemmän keskustelua ja huolta kuin vanhat ja korjatut, Luoto huomauttaa.
– Kun puhutaan vaikkapa tuulivoimasta ja kierrätettävistä materiaaleista, ihmistä ei saisi unohtaa. Tuulivoiman ”tulisi olla hyvä naapuri”, ja kierrätettävien materiaalien tulisi olla hyviä myös koetun sisäilman kannalta, Titta Manninen lisää.
Terveydensuojelun ohjaus tulevaisuudessa
Mannisen mukaan muutos on välttämätön ja edellyttää entistä vahvempaa yhteistyötä eri toimijoiden välillä.
– Itse pyrin olemaan aktiivisesti keskusteluissa ja tulevaisuuden katsannoissa mukana, jotta kuulen, mistä puhutaan ja mitä on tulossa. Näin pystymme viranomaisena myös vaikuttamaan siihen, että uudet avaukset olisivat myös sisäolosuhteiden kannalta hyviä.
Ohjaustarve tulee Mannisen mukaan jatkossa lisääntymään.
– Me näemme jo nyt, että esimerkiksi melu, helle ja erilaiset häiriötilanteet edellyttävät reagoimista ja lisäävät tarvetta viranomaisen antamalle ohjaukselle.
Valtion aluehallinnon uudistuksessa kootaan valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtäviä uuteen valtakunnalliseen virastoon. Vuoden 2026 alusta toimii uusi valtakunnallinen viranomainen, Lupa- ja valvontavirasto.
– Uudistuksen myötä uskon, että myös kansallinen ohjaus ketteröityy ja yhdenmukaistuu ja olemme nopeampia reagoimaan myös tulevaisuuden haasteisiin, Manninen sanoo.
Minkälaista osaamista jatkossa tarvitsemme?
Kiertotalous ja siihen liittyvät vaatimukset tulee tuottamaan uudenlaisia ammattitehtäviä, joissa esimerkiksi mietitään, miten purettavaa rakennusta voidaan hyödyntää ja materiaaleja uusiokäyttää.
– Me emme välttämättä pysty korkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten perustutkinnoissa tarjoamaan tällaista koulutusta. Vastuu siirtyykin suurelta osin työelämässä oleville yrityksille ja elinkeinoelämälle tuottaa täydentävää osaamista, Jorma Säteri sanoo.
Mitä tulee myös sisäilmaan, koulutuspuolella on Säterin mukaan saatu valtavasti aikaan viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.
– Kosteudenhallinta-asiat on saatu vietyä koulutukseen, rakennusfysiikan koulutusta on parannettu, ja energiatehokkuustietoisuus on lisääntynyt, Säteri mainitsee esimerkkeinä.
Miten rakennusterveysasiantuntija pärjää tulevaisuudessa?
– Rakennusterveysasiantuntijan koulutus on erinomainen esimerkki monialaisesta osaamisesta, jossa täytyy pystyä yhdistämään eri osaamis- ja jopa tieteenaloja. Todennäköisesti koulutus kehittyy jatkossa kiertotalousosaamisen suuntaan – jos, ja toivottavasti kun, sisäilmaongelmapohjaiset tarpeet pienenevät tulevaisuudessa. Koulutus antaa hyvän pohjan osallistua tulevaisuuden rakentamisen ja korjausrakentamisen hankkeisiin tuomalla monialaista näkökulmaa ja osaamista, jota jatkossakin tullaan tarvitsemaan, Säteri sanoo.
– Ylipäätään meidän tulee huolehtia alamme vetovoimasta tulevaisuudessa. Ikäluokat pienevät rajusti, ja kilpailu osaajista tulee olemaan kovaa seuraavalla vuosikymmenellä. Miesvaltaisen rakennusalan monimuotoisuutta tulee niin ikään lisätä ja saada lisäksi kansainvälistä osaamista alalle.
– Vastuullisuuden ja kestävyyden laajalla kentällä myös muut tulevat taistelemaan osaajista, ja siihen meidän tulisi varautua. Meidän tulisi paremmin osata markkinoida alamme houkuttavuutta, Pekka Vuorinen täsmentää.
Teksti ja kuvat: Anna Merikari