Ympäristöministeriö pyysi 7. lokakuuta lausuntoja kolmesta asetusluonnoksesta, jotka liittyvät valmisteilla olevaan hallituksen esitykseen uusien rakennusten lähes nollaenergiarakentamisesta. Lausuntopyyntö sisältää ehdotukset ympäristöministeriön asetuksiksi uuden rakennuksen sisäilmastosta, ilmanvaihdosta ja energiatehokkuudesta sekä ehdotuksen valtioneuvoston asetukseksi rakennuksissa käytettävien energiamuotojen kertoimien lukuarvoista. Lausunnot näistä asetusehdotuksista tulee toimittaa ympäristöministeriön kirjaamoon 7.11.2016 mennessä.
Sisäilmastoon ja ilmanvaihtoon liittyvä määräysehdotus ei ole kovin radikaali kannanotoissaan, vaan on pysynyt pitkälti aiempien, jo tuttujen säännösten linjoilla. Se antaa varmasti hyvän pohjan esimerkiksi Sisäilmaluokituksen uusimiselle, joka on parastaikaa tekeillä. Samaan aikaan ovat sattumalta valmistumassa myös EU:n EPBD-direktiiviin liittyvät tämän alueen CEN-standardit. Niilläkin tulee olemaan jatkossa merkitystä sisäilmasto- ja ilmanvaihtoasioista päätettäessä. Ne tulevat kansallisille lausunnoille 3.11. ja lausunnot niistä on annettava tammikuun loppuun. Suomen kantaa asiaan valmistelee Metsta, jonka mukaan muutamia standardeja ollaan tarkastelemassa Suomen kannalta kriittisesti sekä ilmastoinnin että lämmitysjärjestelmien puolella. Lisätietoja antaa www. metsta.fi.
Ministeriö lähetti jo aiemmin viime maaliskuulla vastaavat asetusehdotuksensa lausunnolle. Ehdotuksia on näiden lausuntojen perusteella kehitetty huomattavasti. Vastaanotto saattaa tällä kertaa ollakin myönteisempi.
Vaikka tavoite oli karistaa turhat tekniset yksityiskohdat pois asetuksista, on näissä silti mukana monta yksityiskohtaa ja vastuuta eri tehtävistä on kovin yksityiskohtaisesti jaettu eri toimijoille. Ehkä se on tarpeen selvyyden vuoksi, vaikka ei kovin hyvin sovi asetustekstiin. Koko ehdotettu asetusteksti on pykälittäin luettavissa ympäristöministeriön nettisivuilta.
Pääkohdat ennallaan
Asetus koskee uuden rakennuksen sisäilmaston ja ilmanvaihdon suunnittelua ja rakentamista. Siis korjausrakentamisessa ja rakennusten käytön aikaisia olosuhteita arvioitaessa se ei ole tarkoitettu käytettäväksi. Asetuksen alkupuolella on pitkä luettelo asetuksessa käytetyistä käsitteistä. Siinä on hyvin vähän muutoksia aiempaan käytäntöön.
Suurin muutos aiempaan lienee se, että jo 1980-luvulta peräisin olevan jäteilmakäsitteen sijaan kutsutaan ulospuhallusilmaksi sellaista poistoilmaa, joka johdetaan rakennuksesta ulos.
Huonelämpötilan lämmityskauden suunnitteluarvona on asetuksen mukaan käytettävä lämpötilaa 21 °C. Huonelämpötilan hallinnan suunnittelussa huonelämpötila voi vaihdella välillä 20–25 °C lämmityskaudella ja välillä 20–27 °C lämmityskauden ulkopuolella. Erityisestä syystä voidaan huonelämpötilan suunnitteluarvona ja huonelämpötilan hallinnan suunnittelussa käyttää näistä arvoista poikkeavia lämpötiloja.
Tärkeää sisäilmaston laadun kannalta on, että pääsuunnittelija, erityissuunnittelija ja rakennussuunnittelija suunnittelevat rakennuksen ja valitsevat osaltaan rakennustuotteet siten, että sisäilmassa ei esiinny terveydelle haitallisessa määrin hiukkasmaisia epäpuhtauksia, fysikaalisia, kemiallisia tai mikrobiologisia tekijöitä eikä viihtyisyyttä jatkuvasti heikentäviä hajuja.
Sisäilman hiilidioksidin hetkellisen pitoisuuden suunnitteluarvo huonetilan suunniteltuna käyttöaikana voi olla enintään 1450 mg/m³, mikä on tällä hetkellä 800 ppm suurempi kuin ulkoilman pitoisuus. Siis jatkossa sisäilman hiilidioksidipitoisuuden on pysyttävä alle 1200 ppm, tavanomaisissa yksiköissä ilmoitettuna. Tältä osin vaatimustaso ei oleellisesti muutu.
Kosteuden suhteen ei esitetä raja-arvoa, vaan pääsuunnittelijan, erityissuunnittelijan ja rakennussuunnittelijan on suunniteltava rakennus siten, että sisäilman kosteus pysyy tilojen suunnitellun käyttötarkoituksen mukaisissa arvoissa ja vältetään sisäilman kosteudesta aiheutuvia kosteusvaurioita, mikrobien kasvua tai terveydellistä haittaa.
Ilmanvaihdon tarve
Asetuksen mukaan erityissuunnittelijan on suunniteltava rakennuksen ilmanvaihto siten, että terveellinen, turvallinen ja viihtyisä sisäilman laatu toteutuu oleskelutiloissa.
Ilmanvaihtojärjestelmän on tuotava rakennukseen riittävä ulkoilmavirta ja poistettava sisäilmasta terveydelle haitallisia aineita, liiallista kosteutta, viihtyisyyttä haittaavia hajuja sekä ihmisistä, rakennustuotteista ja toiminnasta sisäilmaan aiheutuvia epäpuhtauksia.
Ilmanvaihtojärjestelmä on suunniteltava myös siten, että järjestelmän toimintaa voidaan mitata, ohjata ja seurata. Oikein käytettynä, huollettuna ja kunnossapidettynä järjestelmä kestää toimintakuntoisena suunnitellun käyttöiän. On tärkeää, että järjestelmän toiminta voidaan kokonaisuudessaan pysäyttää.
Oleskelutilojen ulkoilmavirran tulee olla nykyiseen tapaan vähintään 6 dm³/s henkilöä kohti, jos tilan käyttötarkoituksesta ei aiheudu lisäilmavirran tarvetta. Koko rakennuksen ulkoilmavirran tulee olla kuitenkin vähintään 0,35 (dm³/s)/m2 lattian pinta-alaa kohden, jos rakennuksen tilan käyttötarkoituksen erityisluonteesta ei aiheudu lisäilmavirran tarvetta. Vaatimukset ovat siis jokseenkin ennallaan.
Ilmanvaihtoa ohjattava käyttötilanteen mukaan
Asetusehdotuksen mukaan ilmavirtojen ohjaus on myös suunniteltava siten, että ilmavirtoja voi ohjata kuormituksen tai ilman laadun mukaan käyttötilannetta vastaavasti. Asuinhuoneiston ilmavirtojen ohjaus on suunniteltava niin, että käyttäjä voi ohjata tulo- ja poistoilmavirtoja siten, että niitä voidaan tehostaa tarpeen mukaan vähintään 30 prosenttia ja pienentää enintään 60 prosenttia suunnitellun käyttöajan ilmavirroista.
Muun kuin asuinrakennuksen ilmanvaihto suunnitellaan ja rakennetaan siten, että suunnitellun käyttöajan ulkopuolella rakennuksen ulkoilmavirta on vähintään 0,15 (dm³/s)/m² ja että ilma vaihtuu kaikissa huonetiloissa. Pykälä ei koske sellaista rakennuksen laajennusta eikä kerrosalaan laskettavan tilan lisäämistä, missä ilmanvaihdon järjestämisessä voi käyttää olemassa olevaa ilmanvaihtojärjestelmää, eikä sisäilman laatu heikkene rakennuksessa. Ulkoilman sisäänottoa koskevat vaatimukset ovat asetustasolla ennallaan, mutta ilman numeerisia vaatimustasoja.
Tuloilman suodatukselle ei asetusehdotuksessa aseteta tarkempia vaatimuksia. Erityissuunnittelijan on vain suunniteltava ilmansuodatuksen taso ulkoilman laadun ja sisäilman laadulle asetettujen tavoitteiden perusteella. Erityissuunnittelijan on ilmanvaihtojärjestelmää valitessaan otettava huomioon järjestelmän soveltuvuus tarvittavaan suodatuksen tasoon.
Ulospuhallusilma on johdettava rakennuksen vesikaton yläpuolelle, jos ilmanvaihtojärjestelmän toiminta ei toisin edellytä. Uutta on se, että asuinhuoneiston ilmanvaihdon ulospuhallusilma voidaan johtaa ulos myös rakennuksen seinässä olevan ulospuhallusilmalaitteen kautta (seinäpuhallus), jos esitetyt vaatimukset täytetään.
Suunniteltaessa seinäpuhalluksen soveltuvuutta, on otettava huomioon ympäröivät rakennukset, ulospuhalluksen virtaukseen vaikuttavat rakennusosat, ulospuhallusilman virtausnopeus, ulkoilmalaitteiden sijainnit sekä avattavat ikkunat ja ulko-oleskelutasot. Seinäpuhalluksen salliminen tässä laajuudessa antaa varmaan paremmat mahdollisuudet asuntokohtaisiin ilmanvaihtoratkaisuihin erityisesti korjausrakentamisessa.
Painovoimaisen ilmanvaihdon osalta ehdotus sisältää samat perusvaatimukset kuin nykyisetkin määräykset. Yksityiskohtaisten tuloilman suodatusvaatimusten puuttuminen voikin avata ovia painovoimaiselle ilmanvaihdolle.
IV-laitteiden tekniset vaatimukset lähes ennallaan
Ilmanvaihtolaitteiston kanaville ja muille osille asetetaan samankaltaiset tiiviysvaatimukset kuin aiemminkin.
Merkittavä muutos aiempaan käytäntöön on, että rakennuksen ulko- ja ulospuhallusilmavirrat on suunniteltava tasapainoon, jollei rakennuksen toiminnan erityisluonne toisin edellytä, ja että ne eivät aiheuta rakenteisiin pitkäaikaista kosteusrasitusta.
Pääsuunnittelijan, erityissuunnittelijan ja rakennussuunnittelijan on suunniteltava rakennuksen vaipan ja sisärakenteiden ilmanpitävyys ja hormivaikutuksen hallinta osastoinnilla siten, että edellytykset ilmanvaihdon toiminnalle voidaan varmistaa ja vältetään rakenteissa olevien epäpuhtauksien, maaperässä olevien epäpuhtauksien ja radonin siirtymistä sisäilmaan ja vältetään kosteuden siirtymistä rakenteisiin.
Erityissuunnittelijan on myös suunniteltava tulisijan ja erillispoistojen käytön vaatima lisäulkoilmavirran saanti siten, että rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmä toimii hallitusti ja rakennuksen tai huonetilojen paineet eivät muutu haitallisesti. Jos ilmanvaihtojärjestelmä varustetaan ilman kostutuksella, erityissuunnittelijan on suunniteltava ilman kostutus siten, että vältetään olosuhteet terveyttä vaarantavien mikrobien kasvulle.
Ilmanvaihto on myös mitattava
Asetusehdotuksessa vaaditaan myös ilmanvaihtolaitoksen toiminnan mittaamista ennen käyttöä. Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava siitä, että ilmanvaihtojärjestelmän tiiviys on mitattu ennen rakennuksen käyttöönottoa.
Rakennushankkeeseen ryhtyvän on myös huolehdittava siitä, että ilmanvaihtojärjestelmän ilmavirrat on mitattu ja säädetty, ilmanvaihtojärjestelmän ominaissähköteho on mitattu ja ilmanvaihtojärjestelmä on saatettu toimimaan suunnitelman mukaisesti ennen rakennuksen käyttöönottoa. Rakennusvaiheen vastuuhenkilön on tehtävä merkintä rakennustyön tarkastusasiakirjaan ilmanvaihtojärjestelmän toiminnan suunnitelmanmukaisuudesta. Rakennuksen ja sen ilmanvaihtojärjestelmän on oltava puhdas ennen ilmavirtojen mittausta ja säätöä sekä ennen järjestelmän käyttöönottoa.
Hyväksyttävät poikkeamat suunnitelluista arvoista ovat ilmavirta järjestelmä- ja huoneistokohtaisesti ± 8 %, ilmavirta huonekohtaisesti ± 15 %, ilmanvaihtojärjestelmän ominaissähköteho + 10 %. Hyväksyttävät poikkeamat sisältävät sekä mittaustuloksen poikkeamat että mittausepävarmuuden.
teksti: Esko Kukkonen