Radonille altistuminen on maailmanlaajuisesti toiseksi yleisin keuhkosyövän aiheuttaja. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee sisäilman radonpitoisuuden toimenpiderajaksi 100 Bq/m³, ja Suomessa Säteilyturvakeskus (STUK) on asettanut sisäilman viitearvoksi 300 Bq/m³. Radontutkimukset ovat tähän asti keskittyneet pääasiassa huonetason radonpitoisuuksiin tai ne ovat perustuneet laskennallisiin mallinnuksiin. Sen sijaan hengitysvyöhykkeellä tehtyjä mittauksia – erityisesti graniittipintojen läheisyydessä jatkuvan ilmanvaihdon olosuhteissa – on vähän, vaikka radonpitoisuudet voivat vaihdella huomattavasti jopa saman tilan sisällä.
Koska altistumisriski vaihtelee eri graniittituotteiden välillä, altistumisen tapauskohtainen arviointi on olennaista. Laboratorioympäristöt, joissa on graniittipintoja, ovat kuitenkin jääneet suurelta osin tutkimatta, ja graniittipintojen lähellä työskentelevien henkilöiden radonaltistuksesta tarvitaan lisätietoa.
Graniittipinnat saattavat lisätä hengitysvyöhykkeen altistumista jopa jatkuvan ilmanvaihdon olosuhteissa
Tulokset osoittivat selkeää vaihtelua graniittinäytteiden radonpäästöissä. Keskimäärin suoraan graniittipinnoilta mitatut pitoisuudet ylittivät WHO:n suositusarvon, ja korkeimmat arvot olivat lähes 500 Bq/m³. Hengitysvyöhykkeellä mitatut pitoisuudet olivat pienempiä kuin suoraan pinnalta mitatut, mutta silti suurempia kuin sekä huoneen yleinen taustapitoisuus että graniitittoman vertailutilan pitoisuudet. Koko huoneen tasolla graniittia sisältävä laboratorio ei kuitenkaan eronnut merkittävästi radonpitoisuudeltaan graniitittomasta laboratoriosta. Tämä viittaa siihen, että ilmanvaihto laimensi päästöjä tehokkaasti laajemmassa tilassa.
Jatkuvatoiminen ilmanvaihto piti huonetason radonpitoisuudet suositusten alapuolella. Se ei kuitenkaan täysin poistanut paikallisia radonin pitoisuushuippuja suoraan graniittipinnoilla ja niiden yläpuolella. Nämä kohonneet pitoisuudet havaittiin koko 14 vuorokauden mittausjakson ajan. Koska radonille ei ole niin sanottua ”turvallista” altistustasoa, tulokset viittaavat siihen, että graniittitasojen läheisyydessä pitkäaikaisesti työskentelevät henkilöt saattavat altistua korkeammille pitoisuuksille kuin mitä pelkät yleiset huonetason mittaukset antavat ymmärtää.
Käytännön mahdollisuudet
Tulokset nostavat esiin useita käytännön näkökulmia laboratorioympäristöille. Työntekijät, jotka tekevät säännöllisesti töitä graniittitasoilla, voivat pitkällä aikavälillä altistua korkeammille radonpitoisuuksille, erityisesti työskennellessään lähellä graniittipintaa. Yksi tehokas tapa vähentää altistumisriskiä on korvata graniittitasot vähäpäästöisemmillä materiaaleilla, kuten puulla tai lasipäällysteisillä pinnoilla. Jos materiaalien vaihtaminen ei ole mahdollista, ilman paikallispoiston asentaminen graniittipintojen läheisyyteen voi osaltaan auttaa pienentämään paikallisia radonpitoisuuksia.
Tulevissa laboratorioiden suunnitteluissa ja peruskorjauksissa rakennusmateriaalien mahdolliset radonpäästöt tulisi ottaa tarkasti huomioon. On tärkeää myös huomata, että nämä tulokset ovat tapauskohtaisia, sillä graniitin radonpäästöt vaihtelevat sen geologisen alkuperän mukaan. Siksi jokainen kohde tulisi arvioida erikseen.
Tämän tutkimuksen perusteella laboratorioissa tulisi mahdollisuuksien mukaan välttää graniittipintojen käyttöä sekä harkita olemassa olevien pintojen poistamista nykyisistä tiloista.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimus toteutettiin syyskuussa 2025 pääkaupunkiseudulla sijaitsevan oppilaitoksen kahdessa laboratoriotilassa. Radonpitoisuuksia mitattiin jatkuvasti 14 vuorokauden ajan seitsemällä radonanturisensorilla neljässä mittausasetelmassa: neljä anturia sijoitettiin suoraan graniittitasoille, yksi graniitittomalle tasolle samassa huoneessa, yksi hengityskorkeudelle (noin 30 cm yhden graniittipinnan yläpuolelle) sekä yksi vertailuhuoneeseen, jossa ei ollut graniittipintoja. Molemmissa huoneissa oli koko mittausjakson ajan käynnissä jatkuvatoiminen koneellinen ilmanvaihto. Aineisto analysoitiin käyttämällä aineiston tilastolliselle jakaumalle soveltuvia tavanomaisia tilastollisia menetelmiä.
Tutkimuksen tulokset esitetään tarkemmin kansainvälisen Indoor Air 2026 konferenssin (The 19th International Conference of the International Society of Indoor Air Quality and Climate, Singapore, June 2026) konferenssijulkaisussa “Granite Countertops and Radon: A Laboratory Case Study” sekä julkaisuun perustuvassa suullisessa esityksessä.
Teksti: Ati Shirazi, tohtorikoulutettava, Aalto-yliopisto
Kuva: iStock
Jutun suomennoksessa on käytetty tekoälyä.
Sisäilmayhdistys ry on myöntänyt Ati Shirazille matka-apurahan konferenssiosallistumiseen.