Sisäilmatilanteet herättävät huolta. Sisäilmatilanteiden hoidossa ja siihen liittyvässä viestinnässä tulisikin huomioida erilaiset riskikäsitykset. Siten voidaan paremmin rakentaa myös luottamusta ja kokonaisvaltaista ymmärrystä.
Teemme arjessamme jatkuvasti riskinarviointia. Riskikäsitykset muodostuvat kokemuksista, intuitiosta, tiedon ja ympäristön vaikutuksesta – eivät pelkästään faktoista. Riskien arviointi ei ole vain mittaamista.
Pelkästään faktat eivät määritä riskin kokemista, eikä ihmisten huolestuneisuus aina korreloi mitatun riskin kanssa.
– Riskit koetaan eri tavoin riippuen siitä, kuinka tuttuja, vapaaehtoisia tai hallittavissa ne ovat. Myös kulttuuriset ja sosiaaliset tekijät, kuten arvot ja uskomukset, sosiaaliset rakenteet ja asema, vaikuttavat käsityksiimme, erikoistutkija Anniina Salmela Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta toteaa.
– Myös ajattelun vinoumat, kuten taipumus uskoa ensimmäisenä saatuun tietoon, uskominen enemmistön mielipiteeseen tai epävarmuuden välttäminen, ohjaavat riskien arviointia.
Sisäilmaongelmat edellyttävät kokonaisvaltaista ymmärrystä
Sisäilman riskikäsityksistä Salmela nostaa esimerkiksi sädesienen. Sädesieni koetaan usein varmana merkkinä sisäilman haitallisuudesta, vaikka se on vain yksi mahdollisen kosteusvaurion indikaattori.
– Sisäilma herättää huolta, ja medianäkyvyys ja indikaattorilistaukset voivat vahvistaa riskikäsityksiä.
Erikoistutkija Kati Huttunen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sanoo, että sisäilman riskikäsitykset tulisi huomioida sisäilmatilanteiden hoidossa kokonaisvaltaisesti yhdistämällä tekninen, terveydellinen ja inhimillinen näkökulma.
– Pelkkä altisteiden mittaaminen ei riitä, vaan on tärkeää tunnistaa oireilun monitekijäisyys: siihen vaikuttavat sekä fysikaaliset, kemialliset ja mikrobiologiset tekijät että yksilön terveydentila, psykologinen kuormitus ja riskikäsitykset. Ihmisten kokemukset ja käsitykset sisäilman haitallisuudesta muovaavat heidän oirekokemustaan ja voivat aiheuttaa tai pahentaa oireilua esimerkiksi nosebo-ilmiön kautta.
Suomalaiset tyytyväisiä sisäilmaan
Sisäilman riskikäsityksiä on Suomessa tutkittu vuosina 2018–2019 ja 2022–2023 osana Kansallista sisäilma ja terveys -ohjelmaa. Ruotsissa ja Virossa kyselyt toteutettiin vuonna 2023. Kyselytutkimuksen kohderyhmänä oli 5 000 työikäistä henkilöä kustakin maasta, ja siinä tutkittiin käsityksiä ja tietoa sisäilman laadusta, mittaamisesta ja terveysvaikutuksista.
– Kyselytutkimuksen mukaan suomalaiset ovat tyytyväisimpiä kotiensa ja työpaikkojensa sisäilman laatuun. Tietoisuus sisäilma-asioista on niin ikään Suomessa korkeinta – ja tähän on panostettu viestinnällä, Salmela kertoo.
– Samalla kuitenkin väestön keskuudessa elää vahvoja riskikäsityksiä esimerkiksi kosteusvaurioista vakavana terveysriskinä, vaikka kyse on usein rakennuksen kunnossapidosta. Myös toksisuustesteihin ja sisäilman mikrobeihin liittyy paljon epätietoisuutta ja virheellisiä käsityksiä.
Ruotsalaiset ovat vähiten huolissaan sisäilman terveysvaikutuksista, mutta heillä on myös eniten epätietoisuutta sisäilma-asioista. Virolaiset sen sijaan kokevat eniten terveyshaittojen vähättelyä.
– Eroja maiden välillä voivat selittää mm. julkisen keskustelun painotukset: Suomessa korostuvat kosteusvauriot, Ruotsissa kemikaalit. Ja vaikka ilmasto on samankaltainen, rakennusalan perinteet ja taloudelliset resurssit vaikuttavat esimerkiksi energiatehokkuuteen ja ilmanvaihdon ratkaisuihin, Salmela selventää.
Luottamus muodostuu tiedosta
Kati Huttunen toteaa, että sisäilmatilanteiden hoidossa korostuvat avoin, vuorovaikutteinen ja varhainen viestintä, luottamuksen rakentaminen sekä tutkimusperäisen tiedon jakaminen tavalla, joka vähentää epävarmuutta ja väärinkäsityksiä.
– Rakennuksen tutkiminen ja päästölähteiden tunnistaminen on edelleen keskeisin keino terveysriskien arvioinnissa, mutta yhtä tärkeää on kuunnella käyttäjien kokemuksia ja huomioida psykologiset ja sosiaaliset tekijät osana ratkaisuprosessia. Näin voidaan edistää sekä terveyttä että yhteisöllistä luottamusta ja tukea tehokasta ongelmanratkaisua.
Anniina Salmelan mukaan riskikäsitysten ymmärtäminen auttaa lisäksi kohdentamaan viestintää ja torjumaan väärinkäsityksiä. Tavoitteena on ylläpitää ja vahvistaa tietotasoa.
– Oikean tiedon lisääminen voi auttaa suhteuttaman riskejä ja korjaamaan riskikäsityksiä – mutta viestintä on tehtävä hienovaraisesti, ei ohittaen ihmisten kokemuksia.
Teksti: Anna Merikari
Artikkelikuva: iStock