Kyseessä ovat syksyllä 2020 tehdyn sisäympäristössä oireilevien hoito- ja palvelupolkuselvityksen jatkohaastattelut. Haastateltuja on seitsemän.
Erityisen ongelmallisina koetaan tilanteet, joissa kliinisissä tutkimuksissa ei löydetä poikkeavaa tai oireilu jatkuu tietyssä rakennuksessa korjaustoimenpiteiden jälkeenkin. Potilaan oireilu on näissä tilanteissa usein vaikeaa ja rajoittaa hänen toimintakykyään.
Vaikeasti oireilevien potilaiden hoito- ja tukikeinoja on hajanaisesti tiedossa, ja heidän tilanteensa helpottaminen koetaan vaikeaksi. Toivotaan selkeitä, määriteltyjä toimintatapoja haastaviin tilanteisiin, joita terveydenhuollossa kohdataan kohtalaisen harvoin. Tilannekuva on tällä hetkellä epätyydyttävä: oireilun taustalta ei aina löydy sairautta tai diagnoosia, eikä siten spesifistä hoitoa, tukea tai kuntoutusta.
Lisää resursseja kaivataan, jotta voitaisiin turvata sisäilmaoireilijoiden hoidon ja hoitokontaktien jatkuvuus sekä tutkimuskierteestä eroon pääsy. Erityisesti lisäresursseja tarvitaan jatkohoidon ja kuntoutuksen järjestämiselle perusterveydenhuoltoon. Kolmannen sektorin roolissa nähdään potentiaalia esimerkiksi ennaltaehkäisyssä, tiedottamisessa ja terveydenhuollon palveluiden jatkeena, kuten kuntoutuksen tukena.
Moniammatillista osaamista halutaan hyödyntää oireilevien kuntoutuksessa nykyistä paremmin. Kuntoutusmallien kehittämistä, selkeyttämistä ja vaikuttavuuden osoittamista toivotaan.
– Oireilevien hoidon ja kuntoutuksen parantamiseksi tarvitaan toimenpiteitä. Sote-uudistuksen vuoksi nyt on oikea hetki toimia. Myös digikuntoutus tarjoaa uusia mahdollisuuksia, sanoo Filha ry:n pääsihteeri, professori Tuula Vasankari.
Viestintä ja kohtaaminen korostuvat
Lääketieteellinen hoito, oireilun selvittely ja potilaan eteenpäin ohjaus toimivat haastateltujen mielestä hyvin. Empaattista suhtautumista sekä potilaan tilanteen ja oireiden validointia pidettiin tärkeänä lähtökohtana hyvän lääketieteellisen käytännön lisäksi.
Terveydenhuollon ammattilaisille ehdotetaan lisää koulutusta toiminnallisen ja vaikean oireilun syytekijöistä ja hoito- ja tukikeinoista sekä viestinnästä. Lisäksi tarvitaan henkisen tuen, potilaan ohjauksen ja psykoedukaation kehittämistä.
Kouluterveydenhuollon kokemusten pohjalta korostettiin, että kaikkien hoito- ja tukitoimenpiteiden tulisi tapahtua suunnitelmallisesti ja hallitusti, eikä ketään tulisi jättää oireidensa kanssa yksin. Lisäksi hoito- ja tukitoimet tulisi suunnata yksilöllisesti oireilun mukaan.
Haastateltavien arvion mukaan sisäilmaoireiluun liittyvät potilaskäynnit ovat kokonaispotilasmäärään verrattuna melko harvinaisia ja toisaalta saattavat ilmetä aikakausittain aaltoillen. Tämä lisää tarvetta hyville ja selkeille toimintamalleille sekä koulutukselle.
Selvitys on toteutettu osana sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamaa Kansallinen sisäilma ja terveys -ohjelmaa (2018–2028).
Lue myös:
Uusi verkkokurssi perehdyttää ammattilaisen sisäilmaan liitettyyn oireiluun (Terveyskylä 10.1.2022)