Rakennustuotteiden uudelleenkäyttö lisääntyy, mutta miten varmistaa niiden turvallisuus uudessa käyttökohteessa. Tuoreen tutkimuksemme Reusing concrete products in indoor environments: chemical hazard assessment perusteella kemialliset haitta-aineet eivät näyttäisi muodostavan yleistä estettä betonituotteiden uudelleenkäytölle sisäympäristöissä, kun arviointi perustuu tuotteen alkuperään, käyttöhistoriaan ja tulevaan käyttökohteeseen.
Rakennustuotteiden uudelleenkäyttö on keskeinen keino vähentää rakentamisen ympäristövaikutuksia ja luonnonvarojen kulutusta. Uudelleenkäytön lisääntyessä on varmistettava, että tuotteet soveltuvat uuteen käyttötarkoitukseensa ja että niiden käyttö on turvallista myös sisäympäristöissä.
Rakennustuotteiden uudelleenkäyttöön liittyy epävarmuutta silloin, kun tuotteiden alkuperästä, käyttöhistoriasta tai materiaalikoostumuksesta ei ole kattavasti tietoa. Käytetyissä rakennustuotteissa voi esiintyä raaka-aineissa, pinnoitteissa tai muissa materiaaliin kosketuksissa olevissa materiaaleissa aineita, joiden käyttöä on myöhemmin rajoitettu.
Uudelleenkäytettävien rakennusosien käytön edistäminen talonrakennushankkeessa UURAKET-tutkimushankkeen aineistoihin perustuvassa tutkimuksessamme (2026) tarkastelimme Aku Helinin, Evgeny Parshintsevin ja Hanna Hovin kanssa betonituotteiden uudelleenkäyttöä sisäympäristöissä erityisesti kemiallisten haitta-aineiden näkökulmasta. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostui yli 1 300 betonimateriaalinäytteestä. Tulosten perusteella kemialliset haitta-aineet eivät näyttäisi muodostavan yleistä estettä tyypillisistä sisäympäristöistä peräisin olevien betonituotteiden uudelleenkäytölle. Betonin kemialliset päästöt olivat aineistossa suhteellisen pieniä ja vähenivät ajan myötä.
Mahdolliset haitta-aineet liittyvät usein itse betonin sijasta siihen liittyviin materiaaleihin, kuten pinnoitteisiin, tai aineisiin, joita betoniin on voinut imeytyä rakennuksen käytön aikana. Tutkimuksessa esitämme vaiheittaista arviointitapaa, jonka avulla kemiallisten haitta-aineiden merkitystä voidaan arvioida tuotteen alkuperän, käyttöhistorian ja suunnitellun uuden käyttökohteen perusteella. Arviointi voidaan aloittaa rakennusta ja tuotetta koskevista olemassa olevista tiedoista sekä purku- uudelleenkäyttökartoituksen tuloksista. Näiden perusteella voidaan arvioida, tarvitaanko tarkempia selvityksiä, näytteenottoa tai laboratoriotutkimuksia. Tarkoituksenmukaista ei ole tutkia kaikkia tuotteita, vaan kohdentaa tutkimukset tilanteisiin ja tuotteisiin, joissa niille on perusteltu tarve.
Rakennusosien uudelleenkäyttöön liittyy myös sääntelyn tulkintaa koskevia kysymyksiä. Kemikaali- ja tuotelainsäädäntö sekä rakentamisen sääntely tarkastelevat tuotetta osin eri näkökulmista, eivätkä nykyiset menettelyt kaikilta osin anna yksiselitteisiä vastauksia uudelleenkäyttötilanteisiin. Luvanvaraisessa rakentamisessa uudelleenkäytettävän tuotteen vaatimustenmukaisuus ja soveltuvuus aiottuun käyttöön arvioidaan rakennuspaikkakohtaisesti, ja kemiallisten haitta-aineiden arviointi on osa tätä kokonaisuutta.
Uudelleenkäytön yleistyminen edellyttää nykyistä selkeämpiä ja yhdenmukaisempia arviointikäytäntöjä. Erityisesti kemikaali-, tuote- ja rakentamislainsäädännön soveltamiseen liittyy vielä tulkinnallisia kysymyksiä. Riittävä tieto tuotteen alkuperästä ja käyttöhistoriasta, laadukas purku- ja tai uudelleenkäyttökartoitus sekä tuotteen tiedon siirtyminen uuteen käyttökohteeseen ovat keskeisiä edellytyksiä turvalliselle ja käytännössä toteuttamiskelpoiselle uudelleenkäytölle.
Tähtinen, K., Helin, A., Parshintsev, E., & Hovi, H. (2026). Reusing concrete products in indoor environments: chemical hazard assessment. Buildings and Cities, 7(1), 808–823. https://doi.org/10.5334/bc.832
Teksti ja artikkelikuva: Katja Tähtinen
Katja Tähtinen
tutkimusjohtaja, Kestävä rakentaminen
Rakennustietosäätiö