VTT:n tekemien selvitysten mukaan on tällä M1-luokituksella ollut merkittävä vaikutus rakentamisessa käytettyjen materiaalien päästöjen vähentämiseen. EU kehittää ja yhtenäistää rakennusmateriaalien päästöjen valvontaa.
Osana Sisäilmayhdistyksen vuonna 1995 aloittamaa sisäilmastoluokitusta otettiin saman vuonna käyttöön myös rakennusmateriaalien M1 päästöluokitus. Aluksi luokiteltiin vain pintamateriaaleja, mutta hyvin pian luokitusta laajennettiin koskemaan myös muitakin rakennusmateriaaleja. Tämä päästöluokitus on vuosien mittaan toiminut hyvin, monet valmistajat ja maahantuojat ovat hakeneet luokitusta. VTT:n tekemien selvitysten mukaan on tällä M1-luokituksella ollut merkittävä vaikutus rakentamisessa käytettyjen materiaalien päästöjen vähentämiseen. Suurin osa tällä hetkellä käytetyistä materiaaleista on jo M1- luokiteltua ja materiaaleista lähtevät päästöt ovat oleellisesti vähentyneet. Luokitusta täydennettiin vuosituhannen vaihteessa ilmanvaihtolaitteiden puhtausluokituksella, mikä on taas merkittävästi vaikuttanut ilmanvaihtolaitteiden puhtauden paranemiseen ja niistä lähtevien sisäilman haitallisten päästöjen vähentämiseen.
Luokitus on saavuttanut hyvän aseman käytännössä ja tällä hetkellä M1-luokiteltuja tuotteita noin 180 yrityksellä ja luokiteltuja tuotenimiä on yhteensä noin 2300. Puhtausluokiteltuja IV-tuotteita on taas 10 yrityksellä ja luokiteltuja nimikkeitä yhteensä noin 300. Voidaan sanoa, että talo voidaan tänään rakentaa tällaisista luokitelluista tuotteista.
Vastaavia kansallisia vapaaehtoisia luokituksia on maailmassa muutamia. Tanskassa aloitettiin samoihin aikoihin heidän Inneklimamärkning. Se ei ole kuitenkaan saanut siellä ihan yhtä suurta käyttöä kuin meidän luokituksemme. Myös Saksassa ja muutamassa muussa maassa on kehitetty vastaavia päästöluokituksia. Suomalaisen M1-luokituksen etuna on sen kustannusedullisuus. Päästöjen mittausmenetelmät ovat luotettavia, mutta silti halpoja. Itse luokitusjärjestelmä toimii käytännössä Rakennustietosäätiön yhteydessä, jonka asiantuntijaryhmä tarkistaa laboratoriomittausten tulokset ja joka myös pitää luokitelluista tuotteista luetteloa. Tietoja luokituksesta ja tuotteista saa parhaiten Rakennustiedon nettisivuilta www.rakennustieto.fi. Luokitusta siellä hoitaa tällä hetkellä luokituspäällikkö Laura Sariola.
Yhtenäisempää valvontaa
Mutta nyt M1-luokituksen tullessa pian täysi-ikäiseksi on tilanne muuttumassa. EU:n puolella on tarkoitus kehittää ja yhtenäistää rakennusmateriaalien päästöjen valvontaa. Rakennustuoteasetuksen mukaan on rakentamisessa käytettävä vähäpäästöisiä materiaaleja. Käytännön ohjeita tuon vaateen toteutumiselle ei ole kuitenkaan helppo eurooppalaisissa puitteissa asettaa. Myös pakollinen CE-merkintä asettaa haasteita. Siksi työssä on monia eriasteisia työryhmiä, jotka pyrkivät luomaan yhtenäistä systeemiä. Asiallisesti merkittävimmät ovat ehkä EU:n tutkimuskeskuksen Isprassa toimivat ECA-työryhmät sekä standardointiin pyrkivät ISO- ja CEN-työryhmät. Työ on hidasta ja periaatteessa nykyisin voidaan käyttää edelleen kansallisia vapaaehtoisia luokituksia, kuten meidän M1. Suomalaiset asiantuntijat osallistuvat aktiivisesti näihin eurooppalaisiin työryhmiin.
Tietämys päästöistä sekä niiden vaikutuksista ja mittaamisesta on vuosien mittaan mennyt paljon eteenpäin. Siksi on nyt päädytty kehittämään ja uusimaan M1-luokituksen perusteita ja käytäntöjä. Muutokset, jotka tulevat voimaan vuoden 2014 alusta, ovat kuitenkin melko pieniä ja koskevat lähinnä testausmenetelmiä ja testaukseen liittyviä käytäntöjä. Luokituksessa siirrytään IARC-karsinogeenilistasta EU:n luokkien carc. 1A ja 1B luokittelemiin karsinogeeneihin. Käyttöön otetaan myös CEN TC 351- työryhmän tulevan testistandardin (CEN/TS 16516:2013) mukainen mallihuone (30 m³) nykyisen pohjoismaisen mallihuoneen (17 m³) tilalle. Kokonaisorgaanisten yhdisteiden TVOC:n laskentatapa muutetaan vastaamaan CEN/TS 16516:n mukaista TVOC:n laskentatapaa. Hajutesteissä tullaan käyttämään aiempaa suurempaa haistelijajoukkoa sekä jatkuvaa hajun hyväksyttävyyden haisteluasteikkoa. Vaatimustaso pysyy likimain ennallaan.
M1-luokitusta haettaessa hakija voi hyödyntää tuotteen saksalaista Ü-merkintää ja/tai CE-merkintää tai muuta vastaavaa tunnettua emissioluokitusjärjestelmää varten tehtyjä emissiomittauksia edellyttäen, että mittaukset on tehty hyväksytyssä testauslaboratoriossa ja mittaustulokset edustavat tuotteen valmistustapaa. Jos nämä mittaukset kattavat yleensä vain VOC-yhdisteet, TVOC:n ja formaldehydin, edellytetään tuotteelta lisätesteinä myös aistinvarainen arviointi standardin ISO 16000 -28 (hajun hyväksyttävyys) mukaisesti sekä ammoniakkiemission mittaus harkinnan mukaan. Mittaus tulee vaatia vain määrätyissä, kokemusperäisesti osoitetuissa tuoteryhmissä, joihin kuuluvat mm. mineraalivillapinnoitteet, muovimatot ja tuotteet, jotka sisältävät lisättyjä aineita, jotka voivat vapauttaa sisäilmaan ammoniakkia tai haihtuvia amiineja. Vapautus ammoniakin mittauksesta voidaan myöntää, jos tuote kuuluu sellaiseen tuoteryhmään, josta ammoniakkia ei kokemusperäisen tiedon perusteella vapaudu. Tarkempia tietoja muutoksista ja luokitusvaatimuksista yleisemmin saa Rakennustietosäätiöstä.
M1-luokitus jatkaa siis edelleen ja sitä kehitetään entistä toimivammaksi. Eräänä osoituksena nykyisen systeemin toimivuudesta ja luotettavuudesta voi katsoa olevan sen, että kun Rakennustietosäätiö teettää vuosittain omalla kustannuksellaan muutamalle sattumanvaraisesti valitulle materiaalille varmistustestit, niin tutkitut materiaalit ovat aina läpäisset testit puhtaasti. Tämä kertoo ennen kaikkea siitä, että valmistajat ovat huolellisia laadunvalvonnassaan ja että tuotteet ovat päästöiltään sitä mitä on luvattu. Toivottavasti M1-luokitus uudessa kehittyneessä muodossaan pystyy jatkamaan samalla korkealla tasolla.
Teksti: Esko Kukkonen