Olli Seppäsen ensimmäisen blogin teemana ovat EU:n rakennusten energiatehokkuusvaatimukset, joiden taustasta hän kertoo mielenkiintoisia asioita. Alkuperäisen blogin voi lukea Finvacin sivustolla.
Seppänen kertoo blogissaan, että viime vuoden vaihteessa EU:n parlamentti, neuvosto ja komissio pääsivät yhteisymmärrykseen rakennusten energiatehokkuusdirektiivin uusista vaatimuksista. Direktiivin teksti julkaistiin tammikuun 2018 lopulla. Se vaatii vielä yhden parlamentin käsittelyn astuakseen lopullisesti voimaan. Tämän otaksutaan tapahtuvan kevään 2018 kuluessa, jonka jälkeen lopullinen teksti julkaistaan.
Direktiivin lopullisen kompromissiesityksen aikaansaamiseen kului koko vuosi 2017. Komissio noudatti esityksessään, parlamentissa hyväksyttyjä, päästöjen vähentämistä koskevia linjauksia, jotka myös jäsenmaat ovat hyväksyneet. Esityksen käsittelyssä kävi kuitenkin kuten yleensäkin: jäsenmaista koostuva neuvosto vastusti useita ensimmäisen esityksen kohtia, vedoten kustannuksiin ja esitysten kustannustehottomuuteen. Parlamentin valiokunnat, neuvosto ja komission pääsivät kuitenkin yhteisymmärrykseen Viron puheenjohtajuuden viimeisinä päivinä joulukuussa 2017. Jos sopua ei olisi syntynyt, niin tuskin sitä olisi syntynyt vuoden 2018 alussa alkaneella Bulgariankaan puheenjohtajakaudella.
Seppänen kertoo, että taustana näinkin pikaisella direktiivin kiristämisellä oli komission havainto, että vuoden 2010 direktiivin versiolla ja sen verkkaisella toimeenpanolla jäsenmaissa ei saavuteta haluttuja CO2 päästöjen vähennystavoitteita vuosille 2020 ja 2030. Periaatteessa lähes nollaenergia vaatimukset on määritetty vuoden 2010 edellyttämällä tavalla nyt lähes kaikissa jäsenmaissa. Tavoitteet eivät kuitenkaan ole lähelläkään nollaa. Komissio joutui miettimään, miten tästä eteenpäin. Tuloksena oli vuoden 2010 direktiivin muokkaaminen parempaan energiatehokkuuteen johtavaksi, ei pelkästään uusien vaan myös olemassa olevien rakennusten osalta. Keskeisenä tehostusalueena on rakennusautomaation ja energiajärjestelmien säädön parantaminen.
Kasvihuonekaasuihin tarvitaan suuret vähennykset
Uusitussa direktiivissä on asetettu tavoitteeksi että rakennusten aiheuttamat kasvihuonekaasuemissiot pienenevät 80-95 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Sen mukaan jäsenmaiden on laadittavat selvät tavoitteet siitä, kuinka olemassa oleva rakennuskanta muutetaan lähes nollaenergiatasolle. Tavoitteeseen johtavassa tiekartassa on asetettava selvät numeeriset tavoitteet vuosille 2030, 2040 ja 2050. Seppänen toteaa, että tämä tulee olemaan haasteellinen tehtävä kaikissa jäsenmaissa. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää selkeää strategiaa, jossa mukana on rahoituksen järjestäminen, lainsäädäntö, normit ja tekniikka. Innovatiivisia ratkaisuja tarvitaan jokaisella osasektorilla. Direktiivi luettelee tarkemmin vaatimuksia osa-alueille. Laajakantoisimmat vaatimukset koskevat rakennuskannan korjaamista. Tekniikan alueella direktiivi käsittelee muun muassa tarkastuksia, energiatodistuksia, rakennusautomaatiota, rakennusten älykkyyttä. Seppänen toteaa, että sisäilmasto on mainittu, mutta ei ollenkaan sille kuuluvalla painoarvolla. Vaatimukset koskevat lähinnä vesihöyryn tiivistymisen torjuntaa. Direktiivin aluetta on laajennettu koskemaan rakennuskohtaista energian tuotantoa ja varastointia.
Seppänen kertoo, että rakennusautomaatiota koskevat vaatimukset komission ensimmäisessä ehdotuksessa herättivät ehkä eniten jäsenmaiden vastustusta. Jotain kuitenkin direktiiviin jäi muiden kuin asuinrakennusten osalta. Rakennusautomaatiojärjestelmälle on asetettu vaatimuksia säädön, raportoinnin ja monitoroinnin osalta. Näiden vaatimusten tavoitteena on säätää teknisiä järjestelmiä vastaamaan paremmin käyttäjien tarpeita ja välttämään tarpeetonta laitteiden käyttöä tiloissa ja tilanteissa, joissa tiloja ei käytetä. Tehorajaksi on asetettu muiden kuin asuinrakennusten osalta 290 kW ja vaatimusten toteutuksen takarajaksi vuosi 2025. Hieman epäselväksi jää miten teho 290 kW määritetään. Asuinrakennusten osalta direktiivi ei esitä vaatimuksia suoraan, vaan toteaa, että jäsenmaat voivat esittää rakennusautomaatiota koskevia vaatimuksia myös asuinrakennuksille.
Tarkastukset puhuttavat
Toinen paljon keskustelua herättänyt kohta vuoden 2010 direktiivissä koskee lämmitys- ja ilmastointilaitosten tarkastuksia. Jäsenmaat halusivat ne kokonaan pois pitäen niitä tehottomina, mutta monet asiantuntijat muun muassa REHVA piti niitä hyödyllisinä. Uusittuun direktiivin ne jäivät mutta mukana ovat myös vaihtoehtoiset menetelmät. Tehoraja on 70 kW. Sanamuoto ei vieläkään yksikäsitteisesti määrittele kuuluko ilmanvaihto ilmastointilaitteita koskevien tarkastusten piiriin. Kuuluu kuitenkin silloin, jos se on yhdistetty ilmastointiin (combined air-conditioning and ventilation system). Mitä sillä sitten tarkoitetaan, jäänee jäsenmaiden päätettäväksi, pohdiskelee Olli Seppänen.
Uusitussa direktiivissä näkyy, että EUssa uskotaan sähköautoihin. Direktiivissä on suhteettoman yksityiskohtaisesti käsitelty miten, milloin ja kuinka paljon sähköautojen latauspisteistä on järjestettävä sekä asuinrakennuksiin että muihin rakennuksiin. Ajatuksena lienee myös se että autojen akkuja voitaisiin tulevaisuudessa käyttää osana rakennuksen sähköjärjestelmää sähkön varastoimiseksi ja kulutushuippujen tasaamiseksi.
Mitä on rakennuksen älykkyys?
Runsaasti huomiota ja samalla kritiikkiä direktiivin luonnosvaiheessa sai mukaan otettu Rakennusten älykkyysindikaattori/älytaloindikaattori (Smartness Indicator). Valmisteluvaiheen ongelmana oli, että kukaan ei tiennyt mitä sillä tarkoitetaan. Komissio yritti saada valtuudet sen kehittämiseen ja käyttöönottoon jo nyt uusitussa direktiivissä. Asia oli huonosti valmisteltu ja esitys tyrmättiin, kuitenkin siten, että uusitussa direktiivissä annetaan komissiolle tehtäväksi valmistella säädös rakennusten älykkyydestä vuoden 2019 loppuun mennessä.
Indikaattorin nimi on myös direktiivin käsittelyn aikana muuttunut älytalovalmiusindikaattoriksi (Smartness Readiness Indicator). Direktiivin liitteessä annetaan tarkempia tavoitteita indikaattorille. Nämä kokevat kolmea pääaluetta: 1) rakennuksen kyky vastata käyttäjän tarpeisiin lämmityksen, valaistuksen, ilmastoinnin jne osalta 2) rakennuksen kyky vastata energiaverkkojen tarpeisiin energian tuotannon kannalta 3) rakennuksen kyky tehostaa energian käyttöä.
Seppänen kertoo myös, että tätä Indikaattoria ja sen laskentaa kehitellään parhaillaan konsulttitoimeksiantona. Ensimmäisiä luonnoksia mukaan otettavista suureista ja arviointimenetelmistä onkin jo julkaistu arvioitavaksi.
Olli Seppänen palaa tähän indikaattorin ehdotettuun sisältöön ja myös muihin direktiivin vaatimuksiin seuraavassa blogi -kirjoituksessaan. Hän korostaa, että vuoden 2019 loppu on kohta käsillä, joten on hyvä perehtyä EU:n käsitykseen rakennusten älykkyydestä ja muista energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä, hän korostaa. Toimeenpanon kireä aikataulu takaa myös sen, että ministeriöiden ja energiaviraston virkamiesten kiireet eivät lopu lähivuosina. Seppänen toteaa, että rakennusten energiatehokkuuden parantaminen tulee myös jatkossa tarjoamaan mahdollisuuksia monelle yrittäjälle.
FINVAC on yleishyödyllinen yhdistys, joka toimii Suomen LVI-Liitto, SuLVI:n, VVS Föreningen i Finland rf:n, LIVI:n, Sisäilmayhdistyksen yhteistyöelimenä päätehtävänään jäsenyhteisöjensä keskinäisen yhteistyön edistäminen ja kansainvälisten yhteyksien hoitaminen sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan edistäminen. Finvac järjestää muun muassa syksyisin Finlandia talossa paljon kuulijoita keräävän energiaseminaarin.
EK