Lääkärin rooli on keskeinen, kun ihmiset alkavat oireilla syistä, joiden epäillään olevan yhteydessä sisäilman laatuun ja rakennuksessa oleviin ongelmiin. Kotioloissa oireita voi esiintyä yhdellä ihmisellä mutta etenkin kouluissa ja työpaikoilla useammalla. Ovatko oireet ja mahdollinen sairastuminen yhteydessä esimerkiksi kosteus- ja homevaurioihin? Aiheesta on valmistunut uusi koulutuspaketti.
Lääkärin koulutuksessa sisäilmasairauksiin ei kiinnitetä riittävää huomiota. Tietoa on nyt saatavissa lisää. Aiheesta on valmistunut uusi koulutusaineisto, joka on suunnattu lääkärien jatko-opiskeluvaiheeseen. Lisäksi tammikuun alussa lääkäreille järjestettiin seminaariluontoinen koulutustilaisuus, jonka takana olivat Mediuutiset yhdessä Sisäilmayhdistyksen kanssa. Tilaisuudessa kuultiin asiantuntija-alustuksia sekä keskusteluja, joissa keskityttiin potilaan kohtaamisen vaikeuksiin sisäilmaongelmiin liittyvissä tilanteissa. Tilaisuus oli onnistunut ja veti väkeä. Vastaavanlainen tapahtuma on sovittu toistettavaksi myös ensi vuoden alussa.
Uusi koulutuspaketti
Netissä oleva koulutuspaketti, jonka takana on Duodecim, löytyy sivulta http://www.oppiportti.fi/portal/Material.aspx?id=OPKOH
Tämä kohtalaisen suuri ja perusteellinen koulutuspaketti on laadittu maamme parhaiden asiantuntijoiden avustuksella, ja sen kirjoittamisesta vastaavat lääkärit Jari Latvala Työterveyslaitokselta ja Jussi Lampi Terveyden- ja hyvinvoinninlaitokselta.
Koulutuspaketissa todetaan muun muassa että sisäilmaongelmien oireiden kirjo on laaja ja epätasainen. Ongelmat aiheuttavat vakavuudeltaan hyvin eritasoisia terveysvaivoja, ja oirehtivien määrä myös kasvaa jatkuvasti. Milloin on todella syytä epäillä sisäilmaongelmia? Miten oireita voi tutkia ja tulkita?
Koulutuspaketissa korostetaan lääkärin vastuullista ja vaikeaa tehtävää, kun tutkitaan potilaan oireita ja niiden yhteyttä rakennuksen sisäilmaan ja vaurioihin. Potilaan kohtaamisessa pitää ymmärtää muun muassa että potilaan kokema riski on yleensä suurempi kuin asiantuntijan arvioima riski ja että syy- ja seuraussuhteet eivät ole ainakaan yksinkertaiset. Siksi on tärkeää, että rakennukseen ja sen sisäilmaan liittyvien asioiden selvittämisessä käytetään mahdollisimman suurta asiantuntemusta.
Terveydensuojeluviranomaiset ja sisäilmaryhmät ovat tässä suureksi avuksi. Mahdollisesti tarvittavat olosuhdemittaukset ovat usein vaikeita tulkita, joten yhteistyö muiden alojen asiantuntemuksen kanssa on välttämätöntä. Myös vasta-ainemääritysten yms. käyttö vaatii harkintaa. Diagnoosin tekoon tarvitaan apua. Kyselykaavakkeista voi olla joskus apua, mutta vain kouluissa ja muualla, jossa oirehtivia on useampia.
Toivotaan, että näiden toimenpiteiden myötä tieto sisäilmaongelmista ja niiden hoitamisesta paranee lääkäreiden keskuudessa. Lisäksi olisi toivottavaa, että sisäilma-asioihin keskittyvän klinikan perustaminen etenisi, kuten aiemmin on ehdotettu. Se nostaisi tiedon ja diagnoosien tasoa.
teksti: Esko Kukkonen