Kevään sisäilmastoseminaari saavutti taas uuden kävijäennätyksen, ilmoittautuneita oli 1500, joista lähes kaikki tulivat paikalle. Seminaari on kasvanut rakennusalan suurimmaksi koulutustilaisuudeksi.
Sisäilmastoseminaari pidettiin nyt ensimmäistä kertaa Messukeskuksen kongressisiivessä, joka tarjosi aiempaa avarammat tilat. Silti tilat tuntuivat toisinaan käyvän vähiin. Tunnelma seminaarissa ja näyttelyssä oli innostunut, vaikka jotkut kaipailivat vanhan tutun Dipolin sisäilmatunnelmaa. Joka tapauksessa parin vuoden päästä 30 vuotta täyttävä Sisäilmastoseminaari on osoittautunut menestykseksi ja kasvanut vuosien mittaan rakennusalan suurimmaksi koulutustilaisuudeksi. Kiitos kuuluu siitä ennen kaikkea luennoitsijoille, jotka takasivat tälläkin kertaa tilaisuuden korkean tason. Mutta myös rahoittajat, sosiaali- ja terveysministeriö ja ympäristöministeriö sekä yhä suurempi joukko näyttelyyn osallistuneita yrityksiä ansaitsevat oman kiitoksensa.
Seminaarin avasi kansanedustaja Tuija Brax, jonka johtama tarkastusvaliokunta on eduskunnassa hakemassa home- ja kosteusongelmille ratkaisua. Aiheesta on erillinen artikkeli toisaalla lehdessä.
Toksisuuden mittaus ei riittävä kriteeri
Sisäilmanäytteiden käyttö homeongelmien paikallistamisessa ja ratkaisemisessa on ollut seminaarissa ja julkisuudessakin usein esillä. Tällä kertaa esiteltiin sosiaali- ja terveysministeriön tilaaman TOXTEST tutkimuksen tuloksia. Siinä alan kotimaiset johtavat tutkijat ja tutkimuslaitokset ovat tehneet yhteistyötä sisäilman toksisuuden mittausmenetelmien kehittämisessä. Tutkija Kati Huttunen Itä-Suomen yliopistosta Kuopiosta kertoi tutkijaryhmän enemmistön kannan, että huonepölyn uutoksen toksisuutta ei voi käyttää kosteusvauriokohteiden luokittelussa tai terveyshaitan arvioinnissa ainakaan tässä tutkimuksessa käytetyillä lähestymistavoilla. Tutkitut toksikologiset analyysimenetelmät antavat keskenään hyvin korreloivia tuloksia varsinkin silloin, kun on kyse puhtaammista näytteistä. Yksittäisten toksiinien testaaminen ei kuitenkaan ole riitä haitallisuuden kriteeriksi, sillä kyseessä on mitä ilmeisimmin useamman aineen yhteisvaikutus. Huonepölyn näytteenottomenetelmiä tulisi myös kehittää, sillä pölyn sisältämät kemikaalit voivat vaikuttaa merkittävästi tulokseen. Tutkijaryhmä ei kuitenkaan ollut kannanotoissaan täysin yksimielinen ja näihin toksisuuden mittaamisen kysymyksiin joudutaan vielä palaamaan. Tutkimusraportti on kokonaisuudessaan luettavissa sosiaali- ja terveysministeriön nettisivuilta www.stm.fi. Aiheesta on erillinen artikkeli toisaalla lehdessä.
Eristyspaksuuden lisääminen ei aina kannata
Toinenkin viime aikoina julkisuutta saanut kysymys sai lisävalaistusta seminaarissa. Professori Juha Vinha Tampereen Teknilliseltä yliopistolta esitteli laajan FRAME-projektin tuloksia. Siinä selvitettiin ennustetun ilmastonmuutoksen ja lämmöneristyksen lisäämisen vaikutuksia vaipparakenteiden kosteus- ja lämpötekniseen toimintaan, rakennusten energiankulutukseen sekä sisäilmaston olosuhteisiin Suomessa lähivuosikymmeninä. On ilmeistä, että ilmastonmuutos ja lämmöneristyksen lisääminen heikentävät nykyisellä tavalla toteutettujen vaipparakenteiden kosteusteknistä toimintaa ja niiden vikasietoisuutta.
– Suunnittelu- ja toteutusvirheiden mahdollisuus lisääntyy ja kun kokemusperäistä tietoa rakenteiden toiminnasta puuttuu, kasvaa myös riski rakenteiden kosteusvaurioihin, kertoi Vinha.
Vinha totesi myös, että eristyspaksuuden lisäyksen vaikutus rakenteiden toimintaan on ymmärrettävä paremmin ja aihepiiristä tarvitaan lisää tietoa ja koulutusta. Toisaalta eristyspaksuuden lisääminen nykyisestä ei hänen mukaansa enää ole kannattavaa kerrostaloissa ja toimistorakennuksissa. Pientaloissa kannattavuus on parempi, mutta se riippuu paljon siitä, kuinka pitkä takaisinmaksuaika lisäeristämiselle hyväksytään. Sisäilmaston kannalta lisäeristämisellä on vaikutusta etenkin kesäaikana, sillä huonelämpötilat kohoavat silloin, jollei rakennusten jäähdytysratkaisuihin kiinnitetä huomiota. Suunnittelussa pitäisi pyrkiä välttämään suuria ikkunoita etelään päin sekä hakemaan muita rakenteellisia jäähdytysratkaisuja, korosti Juha Vinha. Tampereen teknillinen yliopisto järjestää näistä rakennusfysiikan tärkeistä kysymyksistä seminaarin Tampereella ensi marraskuussa, kertoi Vinha.
Ilmanvaihdon tarve on vaikea määritellä
Erittäin mielenkiintoisia ilmanvaihdon ilmamääriin liittyviä TOTI -hankkeen tuloksia esitteli tutkija Hannu Koskela Työterveyslaitokselta Turusta. Heidän uudessa laboratoriossaan oli selvitetty ulkoilmamäärien vaikutusta koehenkilöiden kokemaan viihtyvyyteen, oireiluun ja suorituskykyyn. Kokeessa, johon osallistui 36 koehenkilöä neljän tunnin ajan, mitattiin suorituskyky kuudella erilaisella testillä. Viihtyvyys, oireilu sekä itse arvioitu työsuoriutuminen selvitettiin kyselyillä. Kokonaisilmavirta tilassa oli koko ajan sama, ulkoilmavirran ollessa henkeä kohti joko 2 l/s tai 28 l/s. Vastaavat CO2 pitoisuudet olivat 2200 ppm ja 600 ppm. Huonelämpötila oli koko ajan vakio 23,5 0C.
Tutkimuksissa pienen ulkoilmavirran ei havaittu heikentävän työsuoritusta, eikä se vaikuttanut oireisiin tai tunkkaisuuden kokemiseen, mutta koettua kuormittuneisuutta se lisäsi. Tämä tulos ei oikein sovi nykyiseen käsitykseen ilmanvaihdon tarpeesta. Standardissa EN 15251 annetaan raitisilmamäärälle eri luokissa arvot, 4, 7 tai 10 l/s henkeä kohti. Suomalaisissa rakentamismääräyksissä (D2) on annettu hiilidioksidipitoisuudelle enimmäisarvo 1200 ppm ja sisäilmastoluokituksen parhaassa luokassa sen pitää olla alle 750 ppm. Amerikkalaiset ASHRAE-standardit lähtevät huomattavasti eurooppalaisia pienemmistä ulkoilmavaatimuksista. ASHRAE 62.1 esittää ulkoilman tarpeeksi ihmiskuormitusta varten vain 2,5 l/s henkilöä kohti, joka on likimain sama kuin tässä kokeessa mitattu pienempi ulkoilmamäärä. Normien ja vaatimusten erilaisuutta selittää tutkijoiden mukaan se, että Euroopassa lähdetään siitä, että ilman on tunnuttava raikkaalta myös huoneeseen tulijan mielestä. Amerikassa riittää, että ilma on hyväksyttävää tilassa olevien kannalta. Huoneilman laatuun ja hajuihin voidaan siis tottua, adaptoitua. Tutkijat selittävät kokeen tuloksia myös sillä, että huoneen lämpötilan ei annettu nousta kokeen aikana. Käytännössä ilmanvaihtoa pienennettäessä nousee myös huoneilman lämpötila, mikä huonontaa työsuoritusta.
Hannu Koskela kertoi myös, että eurooppalaista standardia EN 15251 ollaan juuri päivittämässä. Ehkä siinä otetaan uudelleen kantaa tuohon energiamielessä tärkeään kysymykseen tarpeellisista ulkoilmavirroista.
Ilmanvaihto ei saa levittää epäpuhtauksia
Suomessa VTT:llä työskentelevä kiinalaisen tohtori Guanguy Cao esitti erittäin mielenkiintoisen esitelmän ilmanvaihdon perusteista. Hän oli Aalto-yliopiston professori Kai Sirenin kanssa selvittänyt erilaisten ilmanvaihtojärjestelmien tehokkuutta ilmanlaadun ja epäpuhtauksien leviämisen kannalta sekä vertaillut erilaisten ilmanvaihtojärjestelmien tehokkuuden arviointimenetelmiä. Analysoituja ilmanvaihtojärjestelmiä oli tutkittu kahdeksan ja erilaisia tehokkuusindeksejä käytetty seitsemän. Tutkijoiden mukaan kaikki analysoidut ilmanvaihtojärjestelmät eivät tarjoa riittävää suojaa ilman välityksellä tarttuville epidemioille. Tehokkuuden arvioinnissa käytetyistä indekseistä heidän mielestään parhaita ovat paikallinen ilmanlaatuindeksi sekä epäpuhtauksilta suojautumiseen liittyvät indeksit.He olivat työssään kehittäneet myös uuden hengitysvyöhykkeen suojailmavaihdon, joka voi parantaa merkittävästi suojaustehokkuutta avotoimistoissa ja yleisissä tiloissa.
Käytännön tuloksia ilmanvaihtojärjestelmien toteuttamisessa saavutetuista puhtaustuloksista esitteli seminaarissa tutkija Juha Takkunen TPA Andersson Oy:stä. He olivat yrityksessä tutkineet ilmanvaihtojärjestelmien puhtautta monissa vuosina 2009-2012 valmistuneissa rakennuskohteissa. Sisäilmastoluokituksen P1 vaatimustaso on pintapölylle 0,7 g/m2 ja työmaalle saapuvan M1-puhtausluokitellun järjestelmän osan 0,5 g/m2. Järjestelmän pintapölypitoisuus saa tämän mukaan kasvaa työmaalla jonkin verran.
Sisäilmastoluokitus ei kuitenkaan anna pintapölyn mittaamiseen muita keinoja, kuin visuaaliseen kanavien puhtauden arvioinnin. Se aiheuttaa kuitenkin työmaalla helposti suukopua, sillä mielipiteet puhtaudesta ovat usein eri osapuolilla hyvinkin erilaiset. Takkunen toivoikin, että ilmanvaihtolaitteiden ja kanavien mittausmenetelmävaatimukset uusittaisiin ja kehitettäisiin tarkemmiksi ja että luokitukseen tulisi kehittää toimivampi käytännön mittaustapa ja sitä käyttävät nykyisiä käytännön toimintamalleja tukevat raja-arvot.
M1-luokiteltujen valmisosien todellinen puhtaus on nykyisin paljon vaadittua parempi, mutta työmaalla saatetaan taitamattomasti toimien helposti ylittää P1-luokan vaatimukset. IV-laitteiden työmaa-aikaiseen suojaukseen ja työtapoihin tulee panostaa enemmän. Rakentamalla puhtausluokitelluista osista ja toimimalla työmaalla puhtautta ylläpitävällä tavalla on P1-luokan vaatimustaso Takkusen mukaan helppo saavuttaa.
Yhteistyötä tarvitaan
Seminaarissa tuli selvästi esiin myös se, kuinka tärkeää on yhteistyö sisäilmasto-ongelmien selvittelyssä ja ratkaisuissa. Tämä korostuu julkisissa rakennuksissa, joiden ongelmia pahentaa niiden jatkuva ja kasvava korjausvelka. Tästä puhui kiinteistöpäällikkö Sari Hilden Helsingin kaupungin tilakeskuksesta. Hän korosti kaikkien toimijoiden vastuuta toimenpiteiden onnistumisesta. Vastuita tulisi hänen mukaansa selkeyttää, sekä lainsäädännöllisin keinoin, että alalla käytettyjen sopimusehtojen (YSE, KSE jne.) sisältöä kehittäen. Kiinteistöjen ylläpidon ongelmat tulisi myös saada myös julkisella puolella nykyistä tärkeämmiksi ja niiden hoitoon paremmin resursseja. Helsingin kaupunki pyrkii näyttämään tässä suhteessa esimerkkiä, mikä on sen koon ja resurssien ja myös oman organisaation asiantuntemuksen osalta helpompaa kuin jossain muualla.
Erittäin mielenkiintoinen oli myös Hanna Keinäsen Vahanen Oy:stä esitys betonirakenteisten lattioiden muovipäällysteiden korjaustarpeen arvioinnista. Esitys perustui laajan konsensustyöpajan tuottamaan aineistoon tästä tärkeästä asiasta, syynä yleensä muovipäällysteiden laitto vielä kostealle betonialustalle. Tämä tärkeä asia kuitenkin usein rakentamisen kiireessä unohtuu. Keinäsen esitelmään ja siihen liittyvään tutkimukseen tullaan palaamaan lehden palstoilla myöhemmin perusteellisemmin.
Kaiken kaikkiaan tämän vuoden Sisäilmastoseminaarissa tulivat sisäilmaston asiat käsiteltyä mielestäni hyvin monipuolisesti ja poikkeuksellisen osaavasti. Seminaarin julkaisu varmaan kannattaa hankkia Sisäilmayhdistyksestä. Tulevan vuoden aikana pyritään tämän lehden sekä nettikirjeemme palstoilla tuomaan esille lisää seminaarin mielenkiintoisimpia esityksiä.
Seminaarin julkaisun voi tilata Sisäilmayhdistyksestä 28,- hintaan.
Tilaukset: helka.backman(at)sisailmayhdistys.fi
teksti: Esko Kukkonen | kuvat: Vaula Aunola