Terveydensuojelulain tavoitteena on ehkäistä elinympäristöstä aiheutuvia terveyshaittoja ja torjua jo todettuja haittoja. Lakia ollaan nyt uudistamassa, jotta se vastaisi paremmin nykymaailman haasteita ja vaatimuksia.
Terveydensuojelun perustana on sosiaali- ja terveysministeriön vastuulla oleva terveydensuojelulaki. Terveydensuojelulaki on yksi keskeisimmistä elinympäristömme terveellisyyteen ja turvallisuuteen vaikuttavista laeista, jonka tarkoituksena on ylläpitää ja edistää väestön terveyttä ja ennaltaehkäistä, vähentää ja poistaa tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa vaaraa tai haittaa ihmisten terveydelle ja elinympäristölle.
Nykyinen laki (763/1994) on jo noin 30 vuotta vanha, ja sitä on vuosikymmenten saatossa muutettu monta kertaa. Laki on tästä syystä hajanainen, ja nyt tehtävällä kokonaisuudistuksella pyritään eheämpään lakikokonaisuuteen.
– Hankkeen toteutukselle on aikaa tämä hallituskausi ja uuden lain voimaantulon tavoitepäivämäärä on 1.1.2027, lain kokonaisuudistuksen parissa työskentelevä Vesa Pekkola sosiaali- ja terveysministeriöstä kertoo.
– Tämän vuoden aikana on tarkoitus kirjoittaa terveydensuojelulain arviointimuistio, jossa kuvataan, miten nykylaki toimii, miten maailma on muuttunut ja miten lakia pitäisi kehittää. Muistio lähtee lausunnoille vuoden 2025 alussa, jolloin aloitetaan myös hallituksen esityksen ja asetusten kirjoittaminen, Pekkola selventää hankkeen aikataulua.
Mitä uudistuksella haetaan?
Pekkola kertoo, että kokonaisuudistuksella tehdään nykyaikaista, aiempaa tarkkarajaisempaa lainsäädäntöä, jolla ehkäistään elinympäristöstä aiheutuvia terveyshaittoja.
– Tavoitteena on myös tehdä lainsäädäntöä, jossa valvonnan vaikuttavuus on hyvä ja se motivoi ehkäisemään terveyshaittoja. Tarkoitus on luoda säännöksiä, joita pystytään myös valvomaan, eikä rikota sitä, mikä nykyisin toimii hyvin. Lainsäädäntöön ei ole tarkoitus jättää aukkopaikkoja ja pyritään välttämään päällekkäistä toimivaltaa muiden viranomaisten kanssa.
Lakihankkeelle on nimetty ohjausryhmä, ja ohjausryhmää tukee seitsemän alatyöryhmää: yleinen terveydensuojeluvalvonta, vesiasiat, sisäilma-asiat, hallinnolliset keinot, sanktiot ja maksut, tietojärjestelmät, valmius ja varautuminen sekä pätevyys- ja koulutusvaatimukset.
– Sisäilma-asiat-alatyöryhmässä käsitellään asuntojen ja muiden oleskelutilojen sisäilman terveydellisiin olosuhteisiin liittyvät säännökset. Asumisterveysasetuksessa on parikymmentä pykälää, joihin liittyy eri alojen osaamista, ja näin ollen sidosryhmätyöskentely tulee olemaan tässä ryhmässä tärkeää, Pekkola kertoo.
Terveydensuojelulain valmistelu tulee Pekkolan mukaan olemaan avointa ja keskustelevaa.
– Työn etenemisestä viestitään pääasiassa webinaarein, joissa kuullaan myös hankkeeseen liittyviä sidosryhmiä.
Hankkeen perustiedot ja valmiit asiakirjat ovat saatavilla hankkeen sivuilla.
– Lakiuudistukseen liittyviä kommentteja ja ehdotuksia voi jättää täällä.
Ilmanvaihto terveydensuojelulain näkökulmasta
Ilmanvaihto on yksi tärkeimmistä sisäilman laadun takaajista. Terveydensuojelun näkökulmasta ilmanvaihdon tulee tuoda riittävästi ja riittävän puhdasta ilmaa sisälle, sen tulee viedä riittävästi pois sisälähteiden epäpuhtauksia, sen ei tule aiheuttaa esim. painesuhteiden takia epäpuhtauksia sisäilmaan, se ei saa pitää liian kovaa ääntä, eikä se saa aiheuttaa vetoa.
– Sääntelyn lähtökohtana on ehkäistä terveyshaitat, mutta sallia erityyppiset ja eri aikakausien ilmanvaihtoratkaisut. Terveydensuojelun vaatimukset ovat perälautana liian huonolle ilmanvaihdolle. Tavoitteena on myös se, että ilmanvaihdon riittävyys olisi kohtuudella selvitettävissä ja valvottavissa, ja samalla tulisi varmistua eri osapuolten oikeusturvasta ilmanvaihdon riittävyyttä arvioitaessa, Pekkola sanoo.
Pekkola toteaa ilmanvaihdon herättävän alalla ristiriitaisia ajatuksia ja tavoitteita.
– Nykyisin tavoitellaan yksilöllistä ilmanvaihtoa, mikä tuo mukanaan erilaisia haasteita, automaatiota ja monimutkaisia – ja helposti vikaantuvia – järjestelmiä. Riittävää ilmanvaihdon asiantuntijuutta on lopulta aika vähän, joten osaamistakin tarvittaisiin lisää.
– Energiansäästötavoitteet asettavat omat haasteensa ilmanvaihdon toteuttamiselle ja toisaalta ilmavälitteiset taudinaiheuttajat edellyttäisivät reilusti nykyistä tehokkaampaa ilmanvaihtoa.
Pekkola nostaa esiin terveydensuojelulain uudistuksen yhteydessä pohdittavaksi mm. seuraavia asioita:
– Voimmeko vaatia ilmanvaihdolta 6 l/s/hlö ilmanvaihtoa, joka on käytännössä ilmanvaihdon suunnitteluarvo, vai tulisiko terveydensuojelussa olla vain 4 l/s/hlö?
– Mikä on hiilidioksidipitoisuuden toimenpiderajan ja 4 l/s/hlö ilmanvaihdon välinen suhde?
– Onko ilmanpuhdistimilla mitään roolia terveydensuojelulain näkökulmasta?
– Kuinka paljon ilmanvaihdon riittävyyden ja kunnon selvittämisestä pitää jättää rakennuksen omistajan vastuulle ja mitä terveydensuojeluviranomaisen tulee ilmanvaihdosta selvittää?
– Olisiko ilmanvaihdon katsastus soveltuva ja tarkoituksenmukainen tapa selvittää ilmanvaihdon toimivuutta myös terveydensuojelun näkökulmasta, ja voisiko sitä hyödyntää jatkossa myös terveydensuojeluvalvonnassa?
Vesa Pekkola.
Teksti: Anna Merikari
Artikkelikuva: iStock