Sisäilmastotutkimuksen laaja maailmanlaajuinen katsaus, Indoor Air 2016 -kongressi, pidettiin viime kesänä Gentissä Belgiassa. Kongressi oli aihepiiriltään ja muutenkin erittäin laaja. Osanottajia oli pitkälti toista tuhatta ja esityksiä lähes tuhat.
Erityisesti ilmanvaihdon tarve tuli esille esityksissä. Aihetta on tutkittu eri puolilla maailmaa ja ilmanvaihdolle on esimerkiksi EU:n taholta tulossa uutta säännöstöä CEN-standardien muodossa. Mielenkiintoista oli todeta niin sanotun luonnollisen eli painovoimaisen ilmanvaihdon sisäilmaston tutkijoilta saama todella vahva kritiikki. He korostivat, että jos halutaan todella taata ilmanvaihdon riittävyys ja haitallisista aineista puhdas ja muuten hyvä sisäilma sekä hallita myös huonelämpötilaa, niin painovoimainen ilmanvaihto ei toimi eikä sen teho riitä kaikissa oloissa vuoden aikana.
Kesäisin painovoimaisessa ilmanvaihdossa on liki mahdoton järjestää tarpeellista jäähdytystä ja talvella kylmän ulkoilman aiheuttaman vedon takia ei pidetä tuloilmaluukkuja tai ikkunoita tarpeeksi auki, jolloin ilman laatu huononee. Tuloilman suodatus, joka on tulossa yhä tärkeämmäksi ulkoilman pienhiukkasten takia, on painovoimaisessa myös jokseenkin mahdotonta.
Mitoitus muuttuu
Ilmanvaihdon mitoituskysymyksiin joudutaan palaamaan piakkoin ilmestyvän EU:n rahoittaman laajan JRC:n (EU:n ympäristötutkimuskeskuksen) koordinoiman hankkeen lopputulosten ilmestyttyä. Sen tuloksista ei vielä tosin annettu paljoakaan ennakkotietoja. Hankkeen aiemmat tulokset, joissa päädyttiin 4 l/s ilmavirtaan henkeä kohti, on julkaistu THL:n julkaisuna kolme vuotta sitten.
Lukeman takana on huoli ulkoilman pienhiukkasten haitallisista vaikutuksista. Lisäämällä ulkoilmavirtaa suuremmaksi ulkoilmasta tulevien pienhiukkasten, nanoluokan hiukkasten, haitalliset terveysvaikutukset tulevat laskelmien mukaan aiheuttamaan enemmän terveysongelmia kuin mitä hyötyjä ulkoilman lisäämisestä olisi. Nanohiukkasten kunnollinen suodatus tuloilmasta ja sisäilmasta tietenkin muuttaisi asetelmaa, jos se vain pystytään tekemään toimivasti. Ulkoilman nanohiukkasten määrään on vaikea vaikuttaa, sillä Suomessakin yli puolet niistä tulee ulkomailta kaukokulkeutumana ja omiin lähteisiin, liikenteeseen ja energiantuotantoon, puuttuminen on käytännössä hyvin vaikeaa.
Sama minimiarvo 4 l/s tuli esille nyt useammassa esityksessä, tosin useilla erilaisilla perusteilla. Myös USA:ssa käytetyissä ASHRAE-standardeissa tuo lukema antaa ehdottoman minimiarvon ilmanvaihdolle. Vastaavanlainen näkemys tulee esiin myös uusissa CEN-standardeissa. Uusi standardiehdotus pr EN 15251-1 oli lopullisella lausunnolla juuri tänä syksynä. Valmistuttuaan se tulee merkitsemään uutta vaihetta eurooppalaisten ilmanvaihtomääräysten kehittämisessä.
Myös ilmanvaihtuvuuden oikean mittaamisen ongelma tuli esille kongressissa. Paljon käytetty jälkiainemittaus ei aina anna todellista tilannetta vastaavaa tulosta. Etenkin isommissa rakennuksissa ilmanliike sisätiloissa on hyvin monimutkaista ja monesta tekijästä riippuvaa, eikä yksittäinen jälkiainemittaus tällöin kerro riittävästi todellisesta ilmanvaihtuvuudesta. Samoin painovoimaisen ilmanvaihdon tapauksissa tällainen mittaus voi johtaa hyvinkin harhaan.
Ilmanlaadun mittaaminen kehittyy
Kongressissa tuli selvästi esille, että on-line-mittausten ja nopeampien sensorien tuleminen sisäilmamittauksiin on käynnissä. Monet niistä ovat kehittyneet rakennusautomaation ja tarpeenmukaisen ilmanvaihdon mukana. Oleellista niissä on pieni koko ja etäluku. Myös muilla aloilla, esimerkiksi kemialliseen sodankäyntiin liittyen, on kehitetty pystyviä online-mittareita. Sieltä voi pikkuhiljaa tulla sovelluksia myös sisäilmapuolelle.
Myös sisäilman kemiallinen analysointi kehittyy. Haihtuvien orgaanisten aineiden (VOC ja SVOC) mittaaminen ja analysoiminen sekä ilmasta että pölyistä on myös ilmeisen nopeassa kehitysvaiheessa.
Vaikka tupakoinnin kielto on hyvin laajalti levinnyt maailmalla eikä tupakoinnin haitallisia vaikutuksia enää tutkita, olivat sähkötupakoinnin aiheuttamat selvät sisäilma-ongelmat jonkin verran esillä. Myös 3D-tulostimet on todettu sisäilman laadun kannalta haitallisiksi. Ne vaativat tehokkaan ja toimivan ilmanpoiston ja on otettava huomioon, että myös tulostimen lähtöaineet voivat olla hyvinkin ongelmallisia.
Myös Suomen tämän hetken tutkimus oli kohtuullisen hyvin esillä. Meiltä oli kymmeniä kiinnostusta herättäviä esityksiä ja postereita. Sisäilmastotutkimus on sittenkin Suomessa säilyttänyt kansainvälisesti verrattuna korkean tasonsa ja suomalaisten esitykset tulivat ansaitusti huomatuiksi, vaikka tutkimuspanoksemme ovat rahoitussyistä selvästi vähentyneet.
Tutkimuksen pääpaino näyttää yhä enemmän siirtyvän Kaukoitään, missä sisäilmaan liittyviä ongelmia riittää. Kiinalaisten, japanilaisten ja korealaisten osanottajien määrä oli merkittävä ja heidän esityksensä korkeatasoisia. Sisäilmatutkimuksen vanhat johtavat maat USA ja Tanska olivat kuitenkin esitysten tason puolesta edelleen omaa luokkaansa. Heillä on ilmeisesti onnistuttu pitämään alan tutkimuksen rahoitus kunnossa.
Keskustelu Suomessa on erilaista
Huomattava ero kongressin ilmapiirissä verrattuna suomalaiseen sisäilma-asioita koskevaan keskusteluun oli se, että ongelmien tärkeäksi syyksi ei ainakaan tämän kongressin perusteella ole muualla koettu biosidien käyttöä, vaikka se on monessa maassa selvästi meikäläistä runsaampaa. Eipä näkynyt paljoa myöskään esityksiä kasvien sisäilmaa puhdistavasta vaikutuksesta, eikä mistään biotransformaatiosta kukaan puhunut. Myöskään sellaista painetta mitata hometaloista mikrobeja ja niiden tuotteita lajikohtaisesti tunnistaen ei näyttänyt kovasti muualla olevan.
Homeongelmiin suhtautumista leimasi selkeästi se, että kosteusvauriot on korjattava mahdollisimman pikaisesti ja hyvin. Homeiden kasvuedellytykset on siis poistettava ilman tietoa siitä, minkä lajin home on kyseessä. Kongressissa oli nähtävissä myös trendi, että sisäilmaongelmien tutkimisessa ollaan palaamassa voimakkaasti juurille, esimerkiksi ASHRAElta on tulossa USA:han suositus, että pelkän aistinvaraisen ja kosteusmittauksiin perustuvan kosteus- ja hometarkastelun perusteella voidaan todeta terveysriski ja korjaustarve. Eli mikrobimittaukset eivät olisi lainkaan tarpeen.
Kosteusvaurioita ja home-ongelmia on kaikkialla maapallolla, ei vain meillä Suomessa. Tropiikissa ja sateisilla alueilla on jopa paljon enemmän niitä kuin meillä. Selvittämättä on kuitenkin vielä, miksi ne meillä ja muissa kylmissä maissa aiheuttavat enemmän oireilua ja huolta kuin muualla. Jos näin todella on, olisi varmaan tarvetta tutkimukseen. Kyseessä ei voi olla vain homeongelmatietoisuuden lisääntyminen kansan keskuudessa. Niin todellisia ovat oireet ja tuntemukset.
Teksti ESKO KUKKONEN | kuvat MARKO HYTTINEN JA INDOOR AIR 2016
Aino Nevalainen sai elämäntyöpalkinnon
Suomen korkeatasoinen sisäilmatutkimus oli monipuolisesti esillä Gentissä. Huomattavin tapaus oli varmasti Kansanterveyslaitokselta muutama vuosi sitten eläkkeelle jääneen tohtori Aino Nevalaisen saama ISIAQ:n sisäilmatutkimuksen elämäntyöpalkinto. Se on vasta toinen yhdistyksen lähes kolmenkymmenen vuoden historiassa.
Aino Nevalainen on ollut vuosia maailman johtava huoneilman mikrobien tutkija ja useiden tämänkin lehden artikkeleiden kirjoittaja sekä tuttu eri koulutustilaisuuksista. Hän oli muiden ansioittensa lisäksi vahvasti myös WHO:n (Maailman terveysjärjestön) sisäilman mikrobeja käsittelevän käsikirjan takana. Teos muodostaa vielä yli kymmenen vuotta ilmestymisensä jälkeen alan perusesityksen. Kotimaassa Aino Nevalainen oli merkittävä tekijä nykyisten sisäilman mikrobeja koskevien vaatimusten ja mittaustekniikan kehittäjänä. Hän oli Sisäilmauutisten kuukauden kasvona syyskuussa.
Lue lisää: Kuukauden kasvo: Aino Nevalainen – suomalainen mikrobitietäjä
Kansainvälinen yhteistyö tiivistyi vuosikymmeniä sitten
Indoor Air -kongressisarjan takana on vuonna 1990 perustettu kansainvälinen sisäilmastotutkijoiden järjestö ISIAQ, johon kuuluu tutkijoita eri puolilta maailmaa. Sisäilmayhdistys on saman ikäinen ja toimii läheisessä yhteistyössä ISIAQn kanssa.
Itse kongressisarja on kuitenkin vanhempi kuin sen takana oleva järjestö. Ensimmäinen kongressi pidettiin jo vuonna 1978 Kööpenhaminassa.
Laajempi kiinnostus vaikeaa monitieteellistä haastetta, sisäilmaston laatua, kohtaan alkoi silloin nousta eri puolilla maailmaa. Aiemminkin oli ollut aihepiiriin liittyvää tutkimusta ja kehitystyötä, mutta työtä oli tehty ilman yhteistä otsikkoa.