Indoor Air 2018 esityksistä

Esitykset ovat:

• What evidence linking indoor dampness and mold to health is still needed to better protect building occupants? Mark J. Mendell
• The quantitative microbial risk assessment framework applied to indoor air inhalation exposures, Charles Haas

WHAT EVIDENCE LINKING INDOOR DAMPNESS AND MOLD TO HEALTH IS STILL NEEDED TO BETTER PROTECT BUILDING OCCUPANTS? MARK J. MENDELL

Mark Mendell tuo esityksessään “What evidence linking indoor dampness and mold to health is still needed to better protect building occupants?” esiin rakennusten homevaurioiden ja sairauksien kausaalisen yhteyden epävarmuuden. Mendellin mukaan nykyiset terveyteen liittyvät suositukset arvioida rakennusten homevaurioita ovat epämääräisiä ja subjektiivisia, ja niistä puuttuu ohjearvot. Tieteellisissä tutkimuksissa homevaurioita arvioidaan tällä hetkellä kolmella tavalla: i) havainnoimalla homeen hajua, ii) mittaamalla kosteutta ja iii) tekemällä mikrobiologisia mittauksia. Rakennusten kosteus- ja homevaurioiden on todettu olevan terveydelle haitallisia ja siksi on tärkeää tunnistaa ja korjata vauriot. Mendellin esityksen mukaan nämä ohjeet ovat kuitenkin subjektiivisia ja epämääräisiä, eivätkä tarjoa hyväksyttäviä ohjearvoja, joilla voitaisiin tehdä päätöksiä korjaavista toimenpiteistä. Mendell kertoo, että hänen esityksen tarkoituksena on kuvata tietoaukkoja, joita terveyteen liittyvistä ohjeista puuttuu, sekä kuvata lupaavia menetelmiä, joilla voidaan tuoda tarvittavaa näyttöä tukemaan kvantitatiivisia raja-arvoja homevaurioihin liittyen. Esityksessä vertaillaan aikaisempia tutkimuksia ja niissä esiintyviä tietoaukkoja liittyen homeen arviointimenetelmiin ja terveysvaikutuksiin.

Mendell toteaa, että kosteusmittauksiin perustuvat menetelmät ovat tärkeimpiä määritteleviä tekijöitä tehdyissä tutkimuksissa, mutta samassa yhteydessä terveyteen liittyvä tutkimus on kuitenkin hyvin rajallista. Useissa tutkimuksissa on arvioitu mikrobiologisten mittaustulosten yhteyttä terveyteen. Kausaalista yhteyttä mikrobimittaustulosten ja terveyden välillä ei ole voitu osoittaa. Myöskään yhdenkään mikrobiologisen mittauksen tai määrityksen ei ole todettu osoittavan riittävästi yhteyttä terveyteen, jotta ne olisivat käyttökelpoisia rutiiniluokituksille. Mendell toteaakin, että tutkimuksissa, jotka liittyvät terveyteen tulisi suosia yksityiskohtaisempia havainnointimenetelmiä ja enemmän määrällisiä ohjearvoja kosteudelle ja enemmän uuden aikakauden mittausmenetelmiä sekä qPCR menetelmiä. Yhteenvetona Mendell sanoo, että hyvin suunnitelluissa tutkimuksissa nykyisten laadullisten ja määrällisten menetelmien käyttö yhdistettynä uusiin määrällisiin menetelmiin mitata kosteutta ja mikrobiologisia tekijöitä ovat lupaavia määrällisten ohjearvojen asettamisessa, sekä auttavat paremmin suojelemaan tilojen käyttäjiä ja rakennuksia.

Esityksessä ei sinänsä ole mitään uutta verrattuna Suomessa tehtyyn tutkimukseen. Kuten Mendell toteaakin, niin tieteellisissä tutkimushankkeissa tehdään melko paljon pelkkään havainnointiin ja indikaattoreihin liittyviä määrityksiä rakennusten kosteus- ja homevaurioista, ilman tarkempia kosteusmittauksia ja rakennusteknisiä selvityksiä sekä epäpuhtauslähteiden alkuperän todentamista. Mendell ehdottaa kuitenkin kosteusmittausten rinnalle monimuotoisempia mikrobimittauksia, jotta ohjearvoja ja tarvittavia toimenpiteitä voitaisiin määritellä paremmin. Mielestäni Mendell kuitenkin unohtaa mainita, että uusien mittausmenetelmien kehittämisen ja käyttämisen ohella yhtä tärkeää on todentaa erilaisiin sisäilman ja pölynäytteiden mittaustuloksiin vaikuttavat epäpuhtauslähteet rakennuksessa. Vain tätä kautta voimme saada oikeellisempaa tietoa siitä, mitkä tekijät ja millaisissa olosuhteissa nostavat mm. sisäilma- ja pintapölynäytteiden epäpuhtauspitoisuuksia, ja määrittää tarvittavia toimenpiteitä mm. rakennukseen ja sen järjestelmiin liittyen. Toisaalta, meillä on myös tutkimusnäyttöä siitä, että kosteus- ja homevaurioiden korjaaminen parantaa sisäilman laatua. Tarkempia tutkimustuloksia ja ohjeita odotellessa on hyvä muistaa, että kosteus- ja homevauriokorjausten tekeminen on suositeltavaa tilojen käyttäjien hyvinvoinnin sekä rakennuksen kunnon ja elinkaaren kannalta.

THE QUANTITATIVE MICROBIAL RISK ASSESSMENT FRAMEWORK APPLIED TO INDOOR AIR INHALATION EXPOSURES, CHARLES HAAS

Charles Haasin esityksessä “The quantitative microbial risk assessment framework applied to indoor air inhalation exposures” luodaan katsaus kvantitatiiviseen riskinarviointiin kirjallisuuskatsauksen avulla ja pohditaan riskinarviointimenetelmää ympäristömittausten ja terveysvaikutusten näkökulmasta.
Riskinarviointia on kehitetty jo yli 35 vuotta. Ensimmäisiä menetelmiä oli hyvin tunnettu infektioriskin arviointiin kehitetty menetelmä Wells-Riley, jota on käytetty enimmäkseen vesi- ja elintarviketeollisuudessa riskinarvioinnissa ja asetettaessa raja-arvoja terveyden suojelemiseksi. Haas itse on ollut kehittämissä patogeeneihin perustuvaa QMRA (quantitative microbial risk assessment) riskinarviointimenetelmää jo 1980-luvulla ja menetelmä on kuvattu yksityiskohtaisesti Haasin kirjoittamassa kirjassa (1999). QMRA -menetelmällä voidaan arvioida hengitettäviä altisteita, aerosoleja ja ilmanvaihdon dynamiikkaa sekä heterogeenisia epäpuhtauksia paremmin kuin Wells-Riley-menetelmällä. QMRA – menetelmä mahdollistaa ympäristömittausten ja terveysvaikutusten yhdistämisen.

QMRA -menetelmään sisältyy neljä vaiheinen prosessi, jossa:

1. tunnistetaan vaaratekijä (mikro-organismi, altistumisen skenaario, lopputulokset jotka kiinnostavat)
2. arvioidaan altistuminen (kuka altistuu, kuinka isolle määrälle ja millä taajuudella / aika)
3. kehitetään annosvastesuhde mikro-organismille
4. kavennetaan altistumisen arvioinnin estimaatteja (riskin ja sen vaihtelun ja epävarmuuden kuvaamiseksi).

Annosvastesuhde on kehitetty useille hengitettäville altisteille, mukaan lukien legionella, SARS, influenssa ja ebola-virukset. Altistumisen arviointi voidaan kehittää yksinkertaisten laatikko- ja laskennallisten mallien mukaisesti. Silloin kun malleja käytetään, epäpuhtauslähteen voimakkuus tulee olla tiedossa. Saman aikaisesti tehdään suoria mittauksia hengitysvyöhykkeeltä. Näissä molemmissa menetelmissä on omat rajoituksensa. QMRA -menetelmä on kuitenkin käyttövalmis taudinaiheuttajien (infektiot) määrittämiseen ja sitä kautta altistumisen arviointiin sisäympäristöissä.
Esitys on mielenkiintoinen ja menetelmän vaiheita ja menetelmäkokonaisuutta ymmärtääkseen aihealue vaatii perehtymistä Haasin aikaisempiin tutkimuksiin ja artikkeleihin.