Monitilatoimistot ovat yleistyneet tilaratkaisuna meillä Suomessa ja myös muualla maailmassa. Monitieteellistä tutkimusta niiden toimivuudesta on kuitenkin tehty varsin vähän. Turun ammattikorkeakoulun rakennetun ympäristön tutkimusryhmä toteutti vuosina 2020–2024 MOTTI-projektin, jossa tutkittiin suomalaisia toimistoja, niiden fyysisiä olosuhteita sekä olosuhteiden vaikutuksia työntekijöiden hyvinvointiin. Projektin tavoitteena oli tuottaa teknologista osaamista ja perustietoa, jota voidaan hyödyntää suomalaisen vientiliiketoiminnan edistämiseksi.
Projekti sisälsi globaalin kyselytutkimuksen, viisi työympäristön muutostutkimusta suomalaisissa toimistoissa sekä kymmenen koehenkilötutkimusta laboratoriossa.
Sisäympäristöllä on merkitystä toimistotyytyväisyyteen
Tutkimuksessa toimistotyytyväisyyttä selvitettiin mm. Leesman Ltd:n globaalin toimistokyselyn vastausten avulla. Tutkimuksessa hyödynnettiin yli 82 300 vastausta, jotka oli kerätty maailmanlaajuisesti toimistotyöntekijöiltä, jotka työskentelivät vähintään puolet työajastaan toimistolla.
– Tilan kokemiseen vaikuttavat perussisäympäristötekijät: valaistus, ilman laatu, lämpöolot ja ääniympäristö. Ne perustuvat aisteihin, ja niillä voidaan luonnehtia mitä tahansa tiloja, Jenni Radun Turun ammattikorkeakoulusta kertoo.
– Tutkimuksessamme halusimme selvittää, ovatko nämä perussisäympäristötekijät kunnossa toimistoissa ympäri maailman. Kyselytutkimus osoitti, että vastaajat olivat tyytyväisimpiä toimistotilojen valaistukseen: 40,5 % toimistovalaistukseen ja 39,9 % luonnonvaloon. Sen sijaan selvästi tyytymättömimpiä oltiin lämpöoloihin (30,7 %) ja ääniympäristöön (27,9 %), Radun kertoo.
Toimistotyytyväisyyteen vaikuttaa myös toimistotyyppi. Toimistotyypillä tarkoitetaan Radunin mukaan tilaratkaisujen ja tilan käyttötavan yhdistelmää. Tutkimusten mukaan yksityisissä huonetoimistoissa tyytyväisyys sisäympäristötekijöihin, kuten akustiikkaan, yksityisyyteen ja tilan määrään, on yleisesti parempaa kuin avotoimistoissa. Avotoimistoissa sen sijaan on mahdollisuus saavuttaa suuri tilatehokkuus, mutta ongelmiksi koetaan toimistomelu ja yksityisyyden puute. Tätä häiriintymistä on pyritty vähentämään erilaisilla vyöhykkeillä.
– Monitilatoimistot sen sijaan yhdistelevät erilaisia tilaratkaisuja ja käyttötapoja, jotta erityyppisille toiminnoille löytyisi sopiva paikka. Ajatuksena on, että työskentelypaikan valinnanvapaus johtaisi vähempään häiriintymiseen ympäristöstä, Radun selventää.
– Tutkimuksessamme tarkastelimme toimistotyypin vaikutusta siihen, miten tyytymättömyys liittyi perussisäympäristötekijöihin. Todettiin, että toimistotyypillä ei ollut kovin suurta vaikutusta muihin perussisäympäristötekijöhin kuin ääniympäristöön.
Tilakokemukseen vaikuttaa myös työtehtävä. Tutkimus osoitti, että eri tehtävät sopivat tehtäviksi erityyppisissä toimistotiloissa.
– Toimistotyypeistä huonetoimisto sopii parhaiten kaikenlaisiin tutkittuihin työtehtäviin (rutiinityö, keskittymistä vaativa työ, vuorovaikutteinen työ ja luottamuksellinen työ) ja heikoiten ns. Flex-toimisto, jossa työpisteet ovat nimeämättömiä, Radun kertoo.
Tutkimus osoitti, että globaalisti tyytyväisyys sisäympäristötekijöihin on tärkeämpi kuin toimistotyyppi.
– Toimistoissa pitääkin kiinnittää erityistä huomiota ääniympäristöön, koska se saattaa vaikuttaa niin työssä suoriutumiseen kuin viihtyvyyteenkin. Lisäksi lämpöolot vaikuttavat ihmisten viihtyvyyteen toimistoissa, Radun toteaa.
Lämpöviihtyvyys on yksilöllistä
Lämpöviihtyvyys kuvaa ihmisen tyytyväisyyttä vallitsevaan lämpöympäristöön. Siihen vaikuttavat sisäympäristötekijät, kuten ilman lämpötila, lämpösäteily pinnoista, ilman kosteus ja ilman liike, ja lisäksi vaatetus sekä kehon lämmöntuotanto.
Lämpöviihtyvyys on tärkeää, sillä se vaikuttaa meihin hyvin monipuolisesti: viihtyvyyteen, hyvinvointiin, fysiologisiin tekijöihin, työsuoriutumiseen ja myös uneen, Henna Maula Turun ammattikorkeakoulusta kertoo.
– Lämpöolojen kokeminen on yksilöllistä. Eri ihmiset kokevat saman lämpöympäristön erin tavoin. Lisäksi sama yksilö voi kokea saman lämpöympäristön eri tavoin eri ajanhetkinä. Yksilöllisiä tekijöitä ovat esimerkiksi sukupuoli, ikä, fyysinen kunto, vuorokausirytmi ja fysiologiset sairaudet.
MOTTI-tutkimuksessa toteutettiin lämpöviihtyvyyskoe, jonka avulla
selvitettiin yksilöllisten tekijöiden vaikutusta lämpötuntemukseen. Sisäympäristöstä mitattiin koko tutkimuksen ajan lämpötilaa, ilman
suhteellista kosteutta, ilman hiilidioksidipitoisuutta ja ilman liikenopeutta. Kokeeseen osallistui 10 Turun ammattikorkeakoulun henkilökunnan jäsentä,
ja aineistoa kerättiin 8 työpäivän ajalta per tutkittava, yhteensä 80 työpäivän ajan.
– Tutkimus osoitti, että pelkästään talotekniset ratkaisut eivät vaikuta ihmisten kokemaan lämpötuntemukseen, vaan ihmisten yksilöllisillä valinnoilla, kuten ruokailulla, on merkitystä. Ja yksilölliset tekijät ovatkin monipuolisempi kokonaisuus kuin aiemmin on ajateltu, Maula toteaa.
Projektissa tutkittiin kahden eri subjektiivisen taustatekijän – yleisen lämpömieltymyksen ja vetoherkkyyden – vaikutusta lämpöviihtyvyyteen. Todettiin, että näillä on merkitystä lämpöviihtyvyyteen.
– Yleinen lämpömieltymys oli yhteydessä pukeutumiseen, lämpötuntemukseen ja lämpöpreferenssiin. Itsearvioitu vetoherkkyys sen sijaan oli yhteydessä työsuoriutumiseen vetoisassa työpisteessä ja kokemukseen, että vetoisa lämpöympäristö heikentää keskittymiskykyä ja työsuoriutumista.
Voidaanko koskaan saavuttaa maksimityytyväisyyttä, jossa samassa tilassa kaikki olisivat tyytyväisiä?
– Periaatteessa voidaan, mikäli otetaan mukaan yksilölliset sisäympäristön säätöratkaisut, Maula vastaa ja jatkaa: Tätä varten kansainvälinen energiajärjestö on perustanut työryhmän, joka kerää tietoa erilaisista ratkaisuista, jotka mahdollistavat yksilöllisen säädön – koskee se sitten lämpöoloja, ilman laatua, akustiikkaa tai valaistusta. Turun ammattikorkeakoulun rakennetun ympäristön tutkimusryhmä on mukana tässä työryhmässä.
Teksti: Anna Merikari
Artikkelikuva: iStock
Lue lisää:
Minkälainen on hyvä monitilatoimisto? MOTTI-projektin loppuraportti