Nyky-Suomen uudet evakot

– Päänsärky, kuumeilu, silmien kirvely, iho-oireet, pahoinvointi, hengitysvaikeudet ja 15 eri tyyppistä opiskelupaikkaa. Tässä muutamia kahden sisäilmasta sairastuneen yläkoululaisnuoren kokemuksia. Monet tarinat opetuksen mallimaan Suomen opiskeluympäristöstä ovat karua kuultavaa. Tämä on yksi niistä.

Joudun ehkä kärsimään loppuikäni näistä ongelmista.

Hämeenlinnalaiset nuoret Pihla Nurminen ja Santra Viberg ovat joutuneet sopeutumaan opiskelussaan olosuhteisiin, joita ei kuvittelisi näkevän hyvinvointivaltioksi tunnustautuvassa Suomessa. Kaurialan koulun kosteus- ja homevaurioista johtuneet sisäilmaongelmat äityivät niin pahoiksi, että koko koulu joutui evakkoon. Pihlan ja Santran osalta toimenpiteet olivat auttamattomasti myöhässä ja molemmille jouduttiin etsimään korvaavia tiloja ympäri kaupunkia.

– Oireet alkoivat seitsemännen luokan puolivälissä ja oireiden pahenemisen myötä alettiin etsiä korvaavia opiskelutiloja, koska silloisissa tiloissa emme voineet enää opiskella. Oireiden perusteella myös pystyttiin jäljittämään, että altistuminen oli alkanut jo päiväkoti-, eskari- ja alakouluaikoina. Selvittelyn aikana osoittautui, että vastaavia sisäilmaongelmia oli monessa muussakin paikassa, Pihla ja Santra kertaavat kokemuksiaan.

Selvitystyö oli raskas prosessi

Pihlan ja Santran oireiden laatu ja syiden selvittäminen oli hankalaa. Vanhempien tuki ja ohjaus olivat ensiarvoisen tärkeitä, ja tytöt saivat tukea ja apua myös kouluterveydenhuollosta.

– Koetimme hakea apua kaikista mahdollisista paikoista yhdessä vanhempiemme kanssa. Kouluterveydenhuolto otti asian vakavasti ja toimi se mukaisesti, myös luokanvalvoja ja osa opettajista antoivat apuaan sikäli kuin pystyivät, Pihla kertoo.

– Jotkut opettajista eivät ilmeisesti ymmärtäneet, mistä on kysymys. Oireitamme ei otettu vakavasti vaan muutamat opettajat kyseenalaistivat koko ongelman. Kuitenkin monet opettajat kärsivät jatkuvista flunssa- ja muista oireista, ja senkin perusteella huomattiin, että huono sisäilma saattaa olla niihin syynä.

Skypeä, itseopiskelua.

Aluksi kaksikolle osoitettiin remontoitu kabinettitila Kaurialan koulusta. Siellä he pystyivät opiskelemaan jonkin aikaan, mutta sekin tila osoittautui loppujen lopuksi mahdottomaksi opiskeluun.

– Tämän lukukauden aikana olemme testanneet jo viittätoista eri tilaa ympäri kaupunkia, joukossa kahviloita ja muita yleisiä tiloja. Kolme opettajaa, joilla on samanlaisia ongelmia, vastasi aluksi meidän opetuksesta, nyt vain yksi opettaja antaa opetusta ja osa siitä toteutetaan skypen välityksellä. Muu opetus tapahtuu itseopiskeluna, useimmiten kotona, Santra toteaa.

Sisäilmaongelmille altistuminen on muuttanut opiskelun rytmiä ja tapaa. Tytöt ovat joutuneet ottamaan ikäisiään enemmän vastuuta opiskelustaan.

– Muutos perinteisestä ja turvallisesta luokkaopetuksesta varsin itsenäiseen opiskeluun oli todella rankka. Monta kertaa ajattelin, että miksi juuri minulle kävi näin. Kapinoin sitä vastaan, että joudun ehkä loppuikäni kärsimään näistä ongelmista, vaikka minulla ei ole osaa eikä arpaa rakennusten huonoon kuntoon ja sisäilmaongelmiin, Pihla pohtii.

Jatko-opiskelu kahdeksannen luokan jälkeen on tytöille vielä arvoitus. Santra on saanut nykyajan evakkoretkestä tarpeekseen ja aikoo keskittyä itseopiskeluun.

Jatkuva hyppääminen paikasta toiseen saa riittää.

– Jatkuva hyppääminen yhdestä opiskelupaikasta toiseen saa nyt riittää. Olen henkisesti valmistautunut siihen, että tentin ysiluokan oppimäärät. Vaikka se saattaa olla välillä vähän yksinäistä hommaa, aion huolehtia viimeisen luokan suorittamisesta niin, että voin itse olla siihen tyytyväinen. En aio tämän takia jäädä huonommaksi oppilaaksi, vaan varmistan mahdollisuudet jatko-opiskeluihin.

Pihla puolestaan aikoo vielä kokeilla, josko kaupungista löytyisi riittävän hyvä paikka opiskeluun jostain koulusta. Ellei tämä onnistu, opiskelu toteutetaan muilla järjestelyillä.

Liikunta ja muut harrastukset auttavat jaksamaan

Vaikka terveysongelmat rajoittavat aika-ajoin liikunnan harrastamista, tytöt koettavat säilyttää siinäkin mahdollisimman säännöllisen rytmin.

– Koetamme pitää fyysisestä kunnosta huolta käymällä kuntosalitreeneissä ja lenkillä muutaman kerran viikossa. Lähiympäristössä on huippuhyvät lenkkimaastot ja vointini mukaan lenkkeily kuuluu ehdottomasti viikon liikuntaohjelmaan. Liikkumalla luonnossa raittiissa ulkoilmassa saa hyvin siirrettyä ajatuksiaan valoisampaan suuntaan. Kuntosalin sisäilma täytyy tietysti olla sellainen, että myös siellä voi treenejä tehdä, Pihla mainitsee.

Molemmat tytöt ovat myös innokkaita musiikin ja laulun harrastajia.

Pihla Nurminen ja Santra Viberg ovat itsenäisen elämän alkutaipaleella. Positiivinen asenne tulevaan ei ole kadonnut, vaikka itsenäistymisen ammattikoulu on alkanut mollivoittoisissa merkeissä.

– Näitä kokemuksia ei haluaisi kenellekään, ja jos jotain voi toivoa, niin sitä, että puhtaita tiloja rakennettaisiin kerralla kunnolla. Samanlaisessa tilanteessa olevia ihmisiä löytyy liian paljon tästäkin kaupungista.