1980-luvun alussa sisäilmatutkimus alkoi herättää kiinnostusta Suomessa. Professori Olli Seppänen, Sisäilmayhdistyksen yksi perustajajäsenistä, on ollut mukana Sisäilmastoseminaareissa alusta alkaen.
– Kun minut valittiin professorin virkaan vuonna 1982, sisäilmatutkimus tuntui tärkeältä ja sopivalta tutkimusalueelta. Samaan aikaan rakennusalan tutkimustarpeissa sisäilmasto nousi kärkeen. Myös viranomaiset ja rahoittajat pitivät sisäilmastotutkimusta tärkeänä. Suomen ensimmäistä sisäilmaprojektia rahoittivat mm. Suomen Akatemia, sisäasianministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriön energiaosasto ja Työsuojelurahasto. Tähän johtamaani hankkeeseen osallistuivat silloisen teknillisen korkeakoulun LVI-laboratorion lisäksi muun muassa VTT, TTKK, TTL, KTL ja HY, Seppänen kertoo sisäilmatutkimuksen alkuajoista.
– Tämän ensimmäisen tutkimusohjelman tuloksia esiteltiin seminaareissa, jotka oli alkuun suunnattu laaja-alaiselle tutkijaryhmälle, mutta niihin kutsuttiin myös muita tahoja. Tavoitteena oli parantaa tieteenalojen välistä kommunikaatiota ja kohdentaa tutkimusta. Tästä vuonna 1984 pidetystä seminaarista saivat alkunsa Sisäilmastoseminaarit.
Seppäsen mukaan sisäilmatutkimus jakaantui jo alussa useisiin osa-alueisiin, kuten sisäympäristön fysikaaliset tekijät, sisäilman epäpuhtaudet, kosteus- ja homevauriot sekä ilmanvaihtotekniikka. Tutkimuksessa hyödynnettiin niin teoreettisia kuin kokeellisiakin menetelmiä ja tarkasteltiin sisäilmatekijöiden terveysvaikutuksia, käytännön soveltamista sekä teknistä kehittämistä. Sisäilmaston osa-alueista lämpöolojen tavoitearvojen selvittäminen oli helpompaa verrattuna hengitysilman laatuvaatimuksiin, minkä vuoksi tutkimuksen painopiste on siirtynyt vuosien kuluessa yhä enemmän ilman epäpuhtauksiin, niiden vaikutuksiin ja mittaamiseen. Sisäilmaston terveysvaikutukset ja koettu laatu ovat olleet keskeisiä teemoja seminaareissa alusta alkaen.
Sisäilmayhdistys perustetaan
Sisäilmastoseminaarien järjestelyistä vastasi alkuun Teknillinen korkeakoulu TKK, joka nykyisin on osa Aalto-yliopistoa. Vuonna 1990 tapahtui muutos, kun Suomi sai Seppäsen johdolla järjestettäväkseen kansainvälinen Indoor Air ´93 -kongressin. Järjestelyä varten perustettiin Olli Seppäsen johdolla yhdistys, Kansainvälinen Sisäilmakongressiyhdistys. Indoor Air ´93 -kongressi oli menestys sekä sisällöltään että järjestelyiltään.
– Kongressikiireiden vuoksi Sisäilmastoseminaari jäi vuonna 1993 pitämättä. Yhdistystä ei kuitenkaan lakkautettu kongressin jälkeen, vaan se jatkoi toimintaansa sisäilmatiedon levittämisessä ja tapahtumien järjestämisessä. Tässä vaiheessa yhdistyksen nimeksi muutettiin Sisäilmayhdistys ry, Olli Seppänen kertoo.
Sisäilmatiedon levittäminen Sisäilmastoseminaareissa nähtiin Sisäilmayhdistyksen tärkeäksi tehtäväksi, ja seminaarien järjestelyvastuu siirtyikin vuonna 1994 Sisäilmayhdistykselle.
– Yhdistys muotoutui nykyiseen muotoonsa, ja sen jäseniksi kutsuttiin sisäilma-alan puolueettomia asiantuntijoita. Tiedonsiirron ja käytännönratkaisuiden kannalta yhteydet yritysmaailmaan olivat tärkeitä. Niinpä elinkeinoelämälle tarjottiin mahdollisuus osallistua yhdistyksen toimintaan ja seminaareihin kannattajajäseninä, Seppänen kertoo.
Sisäilmastoseminaarit parantaneet tiedon levitystä ja yhteistyötä
Seppäsen mukaan Sisäilmastoseminaarit ovat pysyneet vuodesta toiseen samantyyppisinä. Seminaarit seuraavat automaattisesti aikaansa, koska esitysehdotukset tulevat koko sisäilmatutkimuksen alalta, ja näin seminaarien sisältö pysyy ajan tasalla.
– Alusta alkaen seminaarit ovat olleet avoimia kaikille. Asiantuntijaraadit ovat valinneet seminaariesitykset tarkkojen kriteerien mukaisesti, ja kirjallisilla esityksillä on varmistettu, että tieto leviää myös muille kuin seminaarivieraille.
– Sisäilmastoseminaarit ovat parantaneet merkittävästi tutkijoiden ja käytännön toimijoiden välistä yhteistyötä. Seminaari on myös vaikuttanut viranomaistoimintaan ja nopeuttanut tiedon siirtymistä käytännön rakentamiseen ja tuotekehitykseen. Samalla seminaari on ohjannut tutkimusta käytännön ratkaisujen suuntaan. Kiinteistöjen hoito ja rakentamisen laatu ovat parantuneet merkittävästi seminaareissa käsiteltyjen tietojen avulla.
Seppänen toteaa, että Sisäilmastoseminaarit ovat erinomainen foorumi alalla toimivien henkilökohtaiseen tapaamiseen. Seminaarin osana järjestettävä näyttely tarjoaa myös erinomaisen kohtaamispaikan eri osapuolten vuorovaikutukseen.
– Seminaareissa on aina mukana tutkijoita, kiinteistöjen omistajia ja hoitajia, valmistavaa teollisuutta, kauppaa, opetushenkilökuntaa sekä julkista hallintoa. Millään muulla tavalla ei saada näin hyvin aikaan monialaista vuorovaikutusta.
OLLI SEPPÄNEN
professori
Toim. Anna Merikari
Artikkelikuva: Sisäilmauutiset 2/1999
Jos sinulla on, erityisesti vanhempia, valokuvia Sisäilmastoseminaareista, otamme niitä mielellämme vastaan arkistointia varten.