Päästötön rakennus tulee jatkossa olemaan standardi. Viime keväänä voimaan tullut rakennusten energiatehokkuusdirektiivi edellyttää EU:n jäsenvaltioilta kansallisia toimenpiteitä tavoitteeseen pääsemiseksi. Energiatehokkuuden saavuttamisessa tulee kuitenkin huomioida turvallinen ja terveellinen sisäympäristö.
Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi tuli voimaan 28.5.2024, ja se on täytäntöönpantava kahden vuoden kuluessa sen voimaantulosta. Direktiivimuutoksen tavoitteena on vähentää EU:n kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 55 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä.
Rakennusten energiatehokkuuden parantamisen lisäksi tavoitellaan päästöttömän rakennuskannan saavuttamista viimeistään vuonna 2050. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää myös meillä Suomessa kansallisia toimia – ja siten sillä on seurauksensa myös talotekniikka-alalle.
Jatkossa meillä rakennukset tulevat olemaan, eivät lähes nollaenergiataloja, vaan lähes päästöttömiä. Fossiilisten polttoaineiden käyttö uusissa rakennuksissa loppuu tämän vuosikymmenen loppuun mennessä.
– Päästöttömällä rakennuksella tarkoitetaan rakennusta, jolla on erittäin korkea energiatehokkuus, jonka energiantarve on olematon tai erittäin alhainen, joka ei aiheuta fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöjä paikan päällä ja joka aiheuttaa olemattoman tai hyvin alhaisen määrän käytöstä syntyviä kasvihuonepäästöjä, avaa Equa Simulation Finland Oy:n toimitusjohtaja Mika Vuolle direktiiviä.
– Päästöttömän rakennuksen on kyettävä, jos se on taloudellisesti ja teknisesti toteutettavissa, reagoimaan ulkoisiin signaaleihin ja mukauttamaan omaa energian käyttöä, tuotantoa ja varastointia. Eli rakennuksesta tulee aktiivinen osa energiajärjestelmää.
– Rakennusten energiatehokkuudella puolestaan tarkoitetaan laskettua tai mitattua energiamäärää, joka tarvitaan rakennuksen tyypilliseen käyttöön liittyvän energiatarpeen täyttämiseen ja johon sisältyy lämmitykseen, jäähdytykseen, ilmanvaihtoon, käyttöveden lämmitykseen ja valaistukseen käytetty energia, Vuolle selventää.
– Kustannusoptimaalisella tasolla tarkoitetaan energiatehokkuuden tasoa, joka johtaa alimpiin kustannuksiin arvioidun taloudellisen elinkaaren aikana. Tämän tason määrittämiseksi otetaan huomioon mm. kyseinen rakennusluokka ja rakennuksen käyttö, energiaan liittyvät investointikustannukset, ylläpito- ja käyttökustannukset ja ympäristöön ja terveyteen kohdistuvat energiankäytön ulkoisvaikutukset. Kustannusoptimaalinen taso määritellään kansallisesti, ei EU-tasolla, Vuolle korostaa.
Rakennusten energiatehokkuuden laskentamenetelmä
Vuolle kertoo, että rakennusten energiatehokkuus on määritettävä lasketun tai mitatun energiankäytön perusteella, ja siinä on huomioitava energia, jota käytetään tilojen lämmitykseen ja jäähdytykseen, käyttöveden lämmitykseen, ilmanvaihtoon, kiinteään valaistukseen ja muihin rakennuksen teknisiin järjestelmiin. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tyypillinen energiankäyttö edustaa todellisia käyttöolosuhteita ja vastaa tavanomaista kuluttajakäyttäytymistä.
– Energiatehokkuus tulee ilmaista numeerisella primäärienergiankäytön indikaattorilla vertailupinta-alayksikköä kohden per vuosi (kWh/m2/vuosi) sekä energiatehokkuustodistusta että energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten noudattamista varten.
Rakennuksen energiatehokkuuden määrittämiseen sovellettavan menetelmän on oltava läpinäkyvä ja avoin innovoinnille.
– Voidaan todeta, että meidän määräyskehikkomme on kunnossa, aina tarkasteltavia energiavirtoja ja energiamuotokertoimia myöten. Järjestelmätason muutoksia ei tarvita, vaan tarkennuksia ja pienehköjä korjauksia ja luonnollisesti aikanaan uudet kustannusoptimaalisuuden tasot E-lukuihin, Vuolle sanoo.
Aurinkoenergian käyttö rakennuksissa
Uudessa direktiivissä edellytetään, että uusissa rakennuksissa käytettään aurinkoenergiaa. EU:n jäsenvaltioiden on varmistettava, että uudet rakennukset ovat aurinkovalmiita ja että niiden elinkaaren aikainen lämmityspotentiaali lasketaan.
– Kaikki uudet rakennukset tulee suunnitella siten, että aurinkoenergian tuotantopotentiaali optimoidaan auringon säteilyn mukaan, jotta aurinkoteknologioita voidaan hyödyntää kustannustehokkaasti, Vuolle sanoo, ja jatkaa, että tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokaiseen rakennukseen jaksossa tulisi aurinkoenergiajärjestelmiä.
Mitä päästöttömyyden saavuttaminen edellyttää?
Rakennusten päästöttömyys edellyttää, että jäsenvaltioiden on asetettava uusiin tai olemassa oleviin rakennuksiin asennettaville taloteknisille järjestelmille järjestelmävaatimuksia energiatehokkuudesta, oikeasta asennuksesta ja sopivasta mitoituksesta, säädöstä ja valvonnasta sekä tasapainotuksesta. Eli jatkossa näistäkin asioista pitää tarkemmin määrätä.
– Toimenpiteissä tulee ottaa huomioon ilmasto-olosuhteet, ml. ilmastonmuutokseen sopeutuminen, ja paikalliset olosuhteet, samoin kuin sisäilmasto ja kustannustehokkuus. Lisäksi muihin kuin asuinrakennuksiin tulee asentaa sisäilman laadun seurantaan ja sääntelyyn tarkoitetut mittaus- ja valvontalaitteet. Sisäympäristöstä meidän tulee vastedeskin pitää huolta, Vuolle painottaa.
Lue lisää:
Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi astui voimaan – täytäntöönpanoon aikaa kaksi vuotta (Sisäilmauutiset 12.6.2024)
Teksti: Anna Merikari
Artikkelikuva: iStock