Keskustelussa kosteus- ja homevaurioiden syistä ja oikeasta korjaamisesta on tullut esille monia yksinkertaistavia väittämiä, vaikka ongelma on monitahoinen ja vaatii asiantuntijoiden mukaan aina hyvin kokonaisvaltaista näkemystä. On jopa väitetty, että tällaisia määriä homeita ei ole muualla, ja jopa, että niiden syy on liiallisessa biosidien käytössä meillä. Molemmat sellaisia väitteitä, jotka ovat useampaan kertaan tutkijoiden taholta tulleet torjutuiksi.
Myös merkittävä nuoremman polven tutkijatohtori Miia Pitkäranta on useassa haastattelussa ja artikkelissa tuonut esille näiden väitteiden perusteettomuuden. Kosteusvaurioita ja home-ongelmia on rakennuksissa kaikkialla napaseuduilta tropiikkiin. Niillä on eri maissa omat paikallisista olosuhteista johtuvat syynsä. Miia Pitkäranta on antanut meille seuraavan haastattelun tästä aiheesta, jossa hän ottaa kantaa muutamiin muihinkin ajankohtaisiin väitteisiin. Hänen kannanottonsa täydentää hyvin ISIAQ-palkitun professori Aino Nevalaisen haastattelua lehtemme uutiskirjeessä syyskuussa.
Rakennusmikrobiologi Miia Pitkäranta on kosteus- ja hometutkimuksen puolella eräs osaavimpia nuoren polven asiantuntijoita maassamme. Alan perustiedot hän hankki Helsingin yliopistossa, josta väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 2012, aiheenaan rakennusten mikrobien DNA-pohjaiset tunnistusmenetelmät. Sittemmin hän on suuntautunut yhä enemmän käytännön sisäilmaongelmien ratkaisuun ja toimii tällä hetkellä Vahanen Rakennusfysiikka Oy:ssä mikrobiologian ja rakennusterveysasioiden asiantuntijana.
Pitkärannan asiantuntemus on ollut kysyttyä myös ulkomailla. Hän sai toissa vuonna esittää sisäilmamikrobeja käsittelevän johdantoesitelmän kansainvälisessä Healthy Buildings -kongressissa. Käytännön asiantuntemustaan hän on täydentänyt suorittamalla muutama vuosi sitten Kuopiossa rakennusterveysasiantuntijan (RTA) tutkinnon.
Kosteus aiheuttaa mikrobivaurioita ja sisäilmaongelmia kaikkialla
Niin aiemman tutkijanuransa kuin viime vuosien kuntotutkimusprojektiensa perusteella Pitkäranta pitää selvänä, että homeongelmat eivät ole alkuunkaan Suomen yksinoikeus, vaan perusasetelma on sama kaikissa maissa: liialliselle kosteudelle alttiit rakenteet mikrobivaurioituvat ja korjaamattomat vauriot aiheuttavat terveyshaittaa tilan käyttäjille.
Erityisesti maissa, joissa on samat realiteetit ilmaston suhteen, on hyvin samanlaisia ongelmia kuin Suomessa. Esimerkiksi Norjassa kellarinseinissä on vastaavia rakenneratkaisuja ja vaurioita kuin Suomessa, Pohjois-Amerikassa kevytrakenteiset parakkikoulut ovat usein mikrobivaurioituneita, ja Islannissa vuotavat, säärasitetut ulkoseinät kärsivät vaurioista ja tilankäyttäjät sairastelevat.
– Ilmastovyöhykkeestä riippumatta vaikkapa putkivuodot, sisäilman kosteuden tiivistyminen vesiputkien ja ilmanvaihtokanavien pintaan ja kylpyhuoneiden vuotavat vedeneristeet ovat tavanomaisia sisäilmaongelmien aiheuttajia, Pitkäranta kertoo.
Myös käytännön kuntotutkimuksia tekevien ulkomaisten kollegoiden kanssa käydyt keskustelut ovat hänelle osoittaneet, että kansallinen keskustelu oireista, altistumisesta ja sen välttämisestä sekä yksilöllisestä herkkyydestä on hyvin samantyyppistä monessa maassa. Myös kosteus- ja homevaurioituneiden rakennusten tutkimusohjeet ovat pitkälti samantyyppisiä esimerkiksi Suomessa, Saksassa ja Pohjois-Amerikassa.
Mikrobien metsästys saattaa olla turhaa
Mikrobihaittojen mittaamiseen liittyen Pitkäranta kertoo myös selvästä trendistä, joka oli havaittavissa viimekesäisessä Indoor Air -konferenssissakin; sisäilmaselvityksissä ollaan palaamassa niin sanotusti juurille, eli rakennuksen aistinvaraiseen ja kosteustekniseen tarkasteluun erilaisten sisäilmamittausten sijaan. Esimerkiksi USA:ssa on käsittelyssä ASHRAE:n suositus, jossa esitetään, että rakennuksen terveysriski ja korjaustarve voidaan todeta pelkän aistinvaraisen ja kosteusmittauksiin perustuvan kosteus- ja hometarkastelun perusteella, eivätkä mikrobimittaukset tai muut testit altisteen osoittamiseksi sisäilmasta ole tarpeen.
Konferenssin annista Pitkäranta nostaa esiin kiinnostavana esimerkkinä myös Google-yhtiön omissa kiinteistöissään käyttämän sisäilmamonitorointimallin, jonka oleellinen osa on vuosittainen kiinteistökierros ja kosteusvaurioviitteiden ja vesikaton kunnon tarkastelu. Hyvin tavallisia perusjuttuja siis, joita ei voida korvata millään sisäilmamittauksilla.
– Vastaava linja näkyy tuoreessa Ympäristöministeriön oppaassa ”Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus”, myös oppaan toimittamiseen osallistunut Pitkäranta sanoo.
Ongelmallinen höyrynsulkumuovi?
Viimeaikaisiin lehtijuttuihin viitaten Pitkäranta sanoo, että keskustelussa yksiaineisten ja kerroksellisten rakenteiden, uusien ja perinteisten materiaalien, koneellisen ilmanvaihdon, tai vaikkapa höyrynsulkumuovin käytöstä käsitellään tärkeitä ja rakennusfysiikan ja mikrobiologian kannalta erittäin kiinnostavia aiheita.
– Harmillisesti kirjoituksissa keskitytään kuitenkin osin epäoleellisiin yksityiskohtiin. Esimerkiksi höyrynsulkumuovia syytellään vaurioista, vaikka varsinainen ongelma ovat puutteet ulkovaipan vesitiiveydessä ja kuivumiskyvyssä ulospäin, ja kokonaisuudessa höyrynsulun poisjättäminen aiheuttaisi vain lisäongelmia.
Kerrokselliset rakenteet eivät Pitkärannan kokemuksen mukaan ole oikein toteutettuina sisäilmanlaadun kannalta sen huonompia tai vaurioherkempiä kuin yksiaineiset. Ongelmatilanteissa vuoto- ja kondenssivauriot pääsevät kuitenkin usein kehittymään niissä pidemmälle huomaamatta, piilovaurioina, ja erityisesti kiviaineisissa rakennusvaipoissa piilovaurioiden paikantaminen ja korjaaminen on usein haastavaa. Hieman liikaa vaikuttaisi myös luotetun betonin ja mineraalivillan homehtumattomuuteen, vaikka näidenkin kestävyydellä on ilmeiset rajansa.
Huomattavaa Pitkärannan mielestä on toisaalta myös se, että viime vuosisadan alun massiivitiili- tai hirsirunkoiset rakennukset eivät suinkaan ole immuuneja sisäilmaongelmille; yleisimmät ongelmanaiheuttajat eli maakosteus, katto-, putki- ja ikkunaliittymien vuodot ja märkätilojen vedeneristyspuutteet aiheuttavat ongelmia yhtä lailla näissä, eivätkä vanhat rakenneratkaisut tai materiaalit estä vaurioiden ja terveyshaittojen kehittymistä.
EK