Maaliskuun puolivälissä Helsingin Messukeskuksessa pidetty Sisäilmastoseminaari kokosi entiseen tapaan taas runsaasti kuulijoita. Esillä oli Suomen paras ja merkittävin sisäilman ongelmiin liittyvä tutkimus. Seminaari on todistus siitä, että tietoa ja hyviä ratkaisuja näihin ongelmiin on. Tieto on vain saatava muutettua käytännön toimenpiteiksi. Siinä riittää haastetta koko alalle.
Kosteus ja koulut olivat vahvasti tapetilla
Tällä kertaa avaussanojen antajaksi oli saatu Helsingin sivistystoimen apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen. Hänen toimialallaan on Helsingissä, kuten niin monessa muussakin kunnassa, tunnetusti paljon sisäilmaongelmia. Viljanen korosti hyvien toimivien ratkaisujen löytämisen tärkeyttä, jossa esimerkiksi tässä seminaarissa saatu tieto voi olla ratkaisevan merkityksellistä. Hän toivoi, että ongelmiin pystytään puuttumaan jatkossa entistä paremmin valmistautuneina.

Avaussessiossa oli esillä tärkeimpiä toimia sisäilmaongelmien ja -ongelmaisten hoitoon. Ympäristöministeriön yli-insinööri Katja Outinen kertoi ministeriön toimista rakennusten kosteusongelmien hoidossa. Äskettäin on uudistettu muun muassa kosteusvaurioituneen rakennuksen korjausopas.
Tärkeintä tietenkin on välttää kosteusvaurioiden syntymistä. Siinä ministeriö on valmistelemassa uutta asetusta, joka kuitenkin uuden lainsäädäntösysteemin mukaan jää paljolti vain periaatteelliseksi. Tarkempien käytännön ohjeiden ja suositusten valmistelu aloitetaan Outisen mukaan kuitenkin pian ja tarkoitus on saada koko paketti valmiiksi hyvissä ajoin ennen ensi vuoden alussa tapahtuvaa uuden asetuksen voimaantuloa.
– Asetusluonnos oli lausunnolla vuoden alussa ja sen taustalla on monia konsulttiselvityksiä. Uusi lausuntokierros on odotettavissa vielä myöhemmin keväällä, jos lausuntojen perusteella joudutaan tekemään suurempia muutoksia, Outinen kertoi.
Keväällä valmistuvat myös ministeriön rahoittamat konsulttiselvitykset muiden maiden vastaavista määräyksistä.
Asetusluonnoksessa todetaan tärkeäksi, että rakennushankkeilla on nykyistä selkeämmät kosteudenhallintajärjestelmät. Asetuksen mukaan on joka hankkeesta laadittava kosteudenhallinta-asiakirja, jossa on tarpeen nimetä rakennushankkeen kosteudenhallinnan valvonnasta vastaava henkilö. Monilta muilta osin uusi asetus noudattaa jo 1998 annetun kosteusmääräyksen hyväksi nähtyjä suuntaviivoja.
Sisäilmasta sairastuneiden Käypä hoito -suositus tuli syksyllä
Erilaisissa kosteus- ja homevaurioissa on ongelmana usein, että sisäilman huonoista olosuhteista kärsivien on vaikea saada oikeaa ja asianmukaista diagnoosia ja hoitoa. Lääkäreillä on näissä asioissa usein puutteellinen koulutus, mikä johtaa hyvinkin erilaisiin ratkaisuihin kentällä. Lääkäreitä myös usein painostetaan ottamaan kantaa vaikka rakennuksen korjaamiseen tai korjauskelvottomuuteen. Lääkäriseura Duodecim on puuttunut asiaan ja sen toimesta julkaistiin syksyllä kosteusvaurioista kärsivien potilaiden Käypä hoito -suositus. Vastaavia suosituksia on aiemmin julkaistu useimmille tavanomaisille sairauksille ja oireilulle.

Uutta Käypä hoito -suositusta esitteli seminaarissa lääketieteen tohtori Jussi Karjalainen, joka toimii Tampereella yliopistosairaalan allergiakeskuksessa. Suosituksen takana on iso joukko enimmäkseen käytännön lääkäreitä eri puolita Suomea. Suositusta on arvosteltu monelta taholta, mutta se lienee silti edistysaskel asian hoidon kehittämisessä ja potilaiden hoidon yhtenäistämisessä maassamme.
Käypä hoito -suosituksen pääsanoma on, että potilaita on hoidettava heillä todettujen oireiden mukaisesti. Mitään varsinaista kosteus- tai homerakennussairautta eivät suosituksen tekijät ole löytäneet. Oireet ja sairastumiset ovat moninaisia. Vaikein näistä vaurioista todistettu sairaus on astma, jolla saattaa olla potilaaseen elinikäiset vaikutukset.
Mielenkiintoinen on suosituksen kannanotto, että lääkäreiden ei pitäisi ottaa kantaa rakennuksiin, niiden käyttökelpoisuutteen tai korjaamiseen. Nuo asiat on jätettävä sen alan asiantuntijoiden hoidettaviksi ja ratkaistaviksi. Tällaisia ovat esimerkiksi kuntien terveysviranomaiset, jotka voivat itse tutkia tai tutkituttaa talon ja sen ongelmat.
Koulujen ongelmia ei aina osata käsitellä kunnissa
Varsinkin vaalien aikaan tulevat koulujen, päiväkotien ja muiden julkisten rakennusten kosteus- ja home-ongelmien vaivat ja harmit vahvasti julkisuuteen. Ja niitähän on riittänyt lähes joka kuntaan. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos THL yhdessä Kuntaliiton ja Sosiaali- ja terveysministeriön STM kanssa on käynnistänyt jo vuonna 2015 hankkeen, jonka tarkoitus on kehittää ohjeistusta koulujen sisäilmaongelmien hallintaan. Sitä esitteli sisäilmastoseminaarissa THL:n tutkija, dosentti Anne Hyvärinen.

Kuntiin lähetettyyn kyselyyn vastattiin kohtalaisen innokkaasti. Kyselyn johtopäätöksenä Anne Hyvärinen kertoi, että valtaosassa kuntia sisäilmatilanteen arveltiin olevan hyvä ja ongelmien hallinnassa koettiin onnistuttavan hyvin. Kuitenkin 10-30 prosentissa kuntia tilanne koettiin haastavaksi tai jopa vaativaksi. Ongelmia voi olla niissä kunnissa useammalla sisäilmaongelmien hallinnan osa-alueella.
Hyvärisen esityksen mukaan kunnissa tärkeimpinä syinä toimenpiteisiin näytti olevan terveyshaittaa aiheuttavat olosuhteet sekä käyttäjien terveydentila ja oireet. Altistumisen arviointi ja rakennuksen tekninen kunto olivat seuraavina. Julkinen paine ja yksittäisten epäpuhtausmittausten tulokset jäivät kuntien vastauksissa selvästi vähempiarvoisiksi.
– Hyväksi koettuja käytäntöjä kannattaa jatkaa, Anne Hyvärinen painotti.
Kaikissa vaiheissa eri toimijoiden tulee olla sitoutuneita omaan osaamiseensa ja rooliinsa. Moniammatillinen asiantuntijoiden yhteinen näkemys on toivottavasti jatkossakin vahvasti mukana päätöksenteossa. Erityisesti hän korosti luottamuksellisen ja avoimen viestinnän tärkeää roolia. Hänestä on tärkeää reagoida kaikkiin ongelmiin nopeasti. Keskeisenä henkilönä hän näki tässä koulun rehtorin.
Yli 1300 osanottajaa levittävät tietoa
Suomen sisäilmastotutkimuksen huipputapaus Sisäilmastoseminaari on järjestetty jo yli 30 kertaa. 1980-luvulla se oli Otaniemessä pidetty vaatimaton tutkijoiden oma sisäinen tapahtuma, jossa esiteltiin omia tutkimustuloksia sekä pyrittiin löytämään käyviä ratkaisuja jo silloin ajankohtaisiin sisäilman ongelmiin. Vuonna 1982 oli käynnistetty Suomen akatemian ja silloisen KTM:n rahoituksella ensimmäinen poikkitieteellinen tutkimushanke, jossa laajemmin selvitettiin sisäilmaston tilaa Suomessa ja haettiin eväitä parempiin ratkaisuihin. Tuosta on kulunut jo paljon aikaa, mutta sisäilmaan liittyviä ongelmia on jatkuvasti riittänyt tutkimuksen ja kehitystyön kohteiksi. Otaniemi on jo vuosia sitten käynyt ahtaaksi paikaksi tapahtumalle.
Tänä vuonna Sisäilmastoseminaari veti taas yli 1300 osanottajaa ja siellä pidettiin reilusti yli 50 enimmäkseen korkeatasoista esitystä joko suullisesti tai postereina. Yli 400-sivuinen seminaarijulkaisu meni osanottajien mukana varmasti laajalti ympäri maan.
Tänä vuonna käytännön järjestelyt oli saatu vielä aiempaakin joustavimmiksi. Pieni osallistumismaksu ei ole oleellisesti vähentänyt osanottajamäärää, mutta on auttanut ruokailun ja kahvitusten sujuvuudessa ja vähentänyt turhaa jonotusta. Salit olivat varsinkin aamupäivällä aivan täysiä, eikä myöhään saapunut tai useammassa sessioissa seilannut tahtonut mitenkään löytää tyhjää paikkaa.
Seminaarin järjestämisestä vastasi entiseen tapaan Sisäilmayhdistys tukenaan Aalto-yliopiston Energiatekniikan laitos. Taloudellista tukea on tullut myös vastuuministeriöistä. Vähäpätöistä ei myöskään ole seminaarin yhteyteen järjestetyn vuosi vuodelta laajenevaan näyttelyyn osaaottavien yritysten ja yhdistysten antama taloudellinen tuki. Näyttelyssä sai hyvin konkreettisella tasolla tutustua alan uusiin teknisiin ratkaisuihin.
Sisäilmastoseminaarin kaikkea tärkeää antia on vaikea tuoda esille näin lyhyessä artikkelissa. Seminaarin esityksiin ja tuloksiin tullaan siksi varmasti palaamaan useasti lähiaikoina myös Sisäilmauutisten palstoilla. Seminaarijulkaisua, jossa on asioita esitelty pidemmin, voi ostaa Sisäilmayhdistyksestä. Tarkemmin tästä sekä seminaarista www.sisailmayhdistys.fi
Esko Kukkonen